Kreetta Onkelin Finlandia Junior-voittajakirja Poika joka menetti muistinsa (Otava 2013) on hyvää lukemista myös aikuisille. Sivuilta löytyy monta vihjettä, mikä on tärkeätä ja mikä ehkä ei.
Nuortenkirja-luokkaan sijoittuva kertomus muistinmenetyksestä noudattelee klassista seikkailukertomusta, jossa tarvitaan älyä, selviytymiskeinoja ja sosiaalisia taitoja. Jarno Leppälän eli Jarpin valitsema Finlandia Junior sisältää kaikkea tätä – nykyaikaisessa ympäristössä, jossa ritarit selviävät liputta matkustamisesta ja taistelusta ilman miekkoja.
Artoon eli muistinmenettäneeseen poikaa on helppo samastua. Arto ei ole erityinen, hänellä on sivullisuuden tunteita ja hän pelkää. Elämä ilman minuutta keskellä Helsinkiä on kova juttu. Minätön Arto joutuu luottamaan omaan arviointikykyynsä ja selviämään. Ja selviäähän hän, koska osaa luottaa ja myös uskaltaa.
Tarina on tarina loppuratkaisuja myöten. Mutta Onkeli on keksinyt uuden perspektiivin nuorten maailmasta. Aikuiset ovat oma lajinsa, jolla on säännöt ja konventiot. Lapsen on vaikea soveltaa aikuisten itsestään selvyyksiä omaan toimintaansa. Tässäkin kirjassa aikuiset ovat omineen ja lapset selviytyvät, nokkelasti tosin.
Kirjan pojilla on elämässään ankeuksia, joita kannattaisi korjailla. Yksinäisyys ja osattomuus ovat itsestään selviä, jos vertailukohtaa ei ole. Arto löytää itsestään vertailukykyä ja huomaa asioita, vaikka onkin pieni poika.
Kivaa on, että muutkin kuin Jarppi ovat löytäneet Artosta sankaruutta. Oikeastaan hänestä voi ottaa oppia, vaikka kiltteys ei aina saakaan palkkaansa. Avainsanat ovat ystävyys ja kaveruus, joiden puute teetättää tuhmuuksia, kuten julkisuus paljastaa. Jos kirjasta hakee viisautta, sitä löytyy omaehtoisesta ystävyyden rakentamisesta. Arto ja hänen kaverinsa ymmärtävät toisiaan tavalla, jota aikuinen ei ehkä näe. Lapset ja nuoret ovat viisaita.
Kreetta Onkelin kirja on kivasti kirjoitettu, ei ylhäältä päin, vaan pojan tasolta. Juonellisuus kulkee riittävällä vauhdilla, mutta utelias ihminen (aikuinen) haluaisi tietää, mitä muuten tapahtuu kirjan lopun jälkeen. Loppu avaa kyllä hyvin asioita, mutta ei kaikkia. Jos tuntee Helsinkiä, osaa kulkea poikien mukana. Mutta jos kaupunki on vieras, ympäristön hahmottaminen voi olla vaikeata.
Kompaktin kokoinen kirja sopii nuoren väen käteen, mistä kiitos kirjan kustantajalle.
<3>
