Mitä näköaloja syntyy, kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä ajelevat läpi kesäisen Suomen? Paola Suhosen omaperäisesti toteuttama uusi elokuva Keskiyön auringosta ikuisuuteen vie aikamatkalle, jossa nykyisyys, menneisyys, kaiho ja nostalgia kohtaavat. Aikaa on rajattomasti ja vastassa on kuitenkin kipeästi elämän rajallisuus. Elämälle etsitään suuntaa vapaassa tilassa, matkalla.
Jonna (Alina Tomnikov) ja Eetu (Mikael Rautasalo). Kuva: Ivana Helsinki Cinema / Paola Suhonen
Elokuvan päähenkilöt ovat Jonnaa näyttelevä Alina Tomnikov ja Eetuna Mikael Rautasalo. Jonna lähtee isänsä Land Roverilla matkalle vielä, kun oli mahdollisuus ennen auton myyntiä. Matka on roadtrip, pois vähän nihkeästä arjesta hiukan yli viikon ajaksi vailla suurta päämäärää. Ajatuksena on suunnistaa ensin läntiseen Suomeen. Matkan alkupäässä mukaan tarttuu liftari Eetu, joka yrittää päästä isänsä luokse Sallaan huolestuneena tämän kunnon huononnuttu.
Elokuva perustuu tositarinaan, joka kosketti Paola Suhosta ja idean kypsyttämiseen meni noin kymmenen vuotta. Suhonen on tullut tunnetuksi muotisuunnittelijana ja elokuvan tekeminen saattaa yllättää monet, vaikka filmatisointeja on julkaistu aikaisemminkin. Taustalta löytyvät alan elokuvaopinnot American Film Institutissa (AFI), jota pidetään maailman korkeatasoisimpana elokuvakouluna. Opintojen aikana syntyi oma, yhdessä opiskelijakollegoiden kanssa kehitetty menetelmä True Fiction Cinema. Keskiyön auringosta ikuisuuteen –elokuva on toteutettu juuri tätä menetelmää käyttäen.
Jonna (Alina Tomnikov), Eetu (Mikael Rautasalo), Anni (Essi Virkajärvi) ja Viivi (Isabel Lawrence). Kuva: Ivana Helsinki Cinema / Paola Suhonen
Oli jännittävää mennä katsomaan elokuvaa, joka on toteutettu nykyisestä tekotavasta poiketen. Kuvaus on tehty 16 mm:n filmille ja aidoilla kuvauspaikoilla ilman lavasteita. Kuvaukset on myös tehty kronologisesti elokuvan tarinan etenemisen mukaisesti.
Tekotapa tuki hyvin tarinaa ja katsojana pääsi mukaan roadtripille ikään kuin samalta tasolta matkan tekijöiden kanssa. Toisilleen tuntemattomat Jonna ja Eetu etenevät pikku hiljaa toistensa ja samalla itsensä tuntemisessa. Yhteinen matka tuo yhteisiä kokemuksia. Pikku hiljaa molempien kipukohtia menneisyydestä alkaa purkautua pintaan. Kun menneisyyden sidoksia ei ole, se helpottaa omien aitojen tunteiden kertomisessa ja auttaa näkemään omaa elämää uudessa valossa.
Matka kulkee kauniissa kesä-Suomessa ja sen erilaisissa tunnelmissa. Auto pysäytettiin yöksi täydellisen kauniisiin järvimaisemiin. Välillä käydään pienillä paikkakunnilla, joista löytyy herkullisia ja jopa hämmästystä aiheuttavia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa. Näitähän matkalla tulee ennakoimattomasti ja siinä piilee viehätys.
Suomea lännestä itään ja siitä pohjoisen suuntaan elokuva tuo esiin lyhyillä välähdyksillä mennyttä aikaa, mutta siten, että se on myös osa nykyisyyttä. Katsoja voi hetkeksi mennä omaan menneisyyteensä, kun tunnistaa yksityiskohtia vaikkapa omasta nuoruudestaan esimerkiksi jossakin julisteessa tai kun pysähdytään vanhan sirkusrekvisiitan keräilijän luona. Ihan oma lukunsa on Kyllikki Saaren suohaudan esittelijä, joka tempaa päähenkilöt turistiopaspihteihinsä. Surullista nostalgiaa on katsella ennen aktiivista toimintaa tarjonneen seurantalon tyhjeneminen.
Jonna (Alina Tomnikov). Kuva: Ivana Helsinki Cinema / Paola Suhonen
Matkan edetessä Jonna ja Eetu alkavat toimia yhä paremmin yhdessä, mikä vahvistaa heitä molempia. Takautumina tulee kohtauksia Eetun elämästä ja lapsuuden tilanteista, erityisesti äidin alkoholismista. Isona kipeänä paikkana on rakkauden puute. Jonnalla on parisuhde itseään vanhemman perheellisen miehen kanssa ja kaikki ei ihan tunnu olevan kohdallaan. Aidon rakkauden etsimisestä on kysymys siinäkin. Eetu alkaa vaikuttaa samaa elämänvaihetta elävältä kuin peilinä. Suomussalmella Kalevassa asiat kulminoituvat jopa draamaattisesti. Toisaalta tanssitaan iloisesti, on paikallistunnelmaa.
Elokuvassa on julkisuudesta tunnettuja henkilöitä ja alussa helsinkiläispubissa herätellään jo nostalgiaa. Paikalla ovat Anna-Leena Härkönen ja Freeman, jonka hitti 1970-luvulta Ajetaan me tandemilla lähtee soimaan taustalla. Musiikki on tärkeässä osassa ja elokuvassa on Olli Happosen score-musiikkia sekä tuttuja nostalgiahittejä eri vuosikymmeniltä. Olli Happosella on myös rooli Eetun isänä lapsuuden kuvauksissa. Jukka Tolonen on puolestaan ikääntyneenä isänä, joka saanut muistihäiriöitä ja samalla on muistutus elämän rajallisuudesta, ikuisuus lähenee.
Eetua esittävä Mikael Rautasalo on debyyttiroolissaan ja hän on ammatiltaan muusikko ja kulttuurituottaja. Yhdessä Alina Tomnikovin kanssa he ovat uskottava pari ja Rautasalon ensikertalaisuus kameran edessä luontuu hyvin. Elokuva pitää jännitteensä pituudestaan huolimatta. Kesto on noin kaksi ja puoli tuntia, siis melko pitkä. Auto pitää katsojan maanpinnalla ja hiekkateillä kuin kysymässä mihin päädytään teillä ja elämässä?
Keskiyön auringosta ikuisuuteen onnistuu aitoudessa ja ei alleviivaa. Katsojalle jää tilaisuus omiin havaintoihin ja tulkintoihin – ja ehkä muistoihinkin.
Elokuvaa levitetään poikkeavalla tavalla yli 60 paikkakunnille pieniin teattereihin, paikallisiin saleihin, vanhainkoteihin sekä tänä että ensi vuonna maksutta. Kiertue alkupäässä ovat näytökset juhannuksena Savonrannalla, 23. kesäkuuta Rautalammilla ja heinäkuun alussa Lappajärvellä sekä Kyyjärvi. Tekijät haluavat mahdollisimman monien pääsevän näkemään elokuvan, kynnys on tehty matalaksi.
Marja Jähi-Salo
Työryhmä
Ohjaus: Paola Suhonen
Käsikirjoitus: Paola Suhonen
Näyttelijät: Alina Tomnikov, Mikael Rautasalo, Maria Mattila, Matti Ristinen, Anna-Leena Härkönen, Leo Friman, Kirsi Ylijoki, Sohvi Roininen, Manna Jäntti, Ninja Sarasalo, Kiia Wadén, Ulrika Bachér, Jukka Tolonen, Maiju Voutilainen ja Meeri Koutaniemi
Kuvaus: Olli Koivula
Leikkaus: Paola Suhonen
Äänisuunnittelu: Mikko Räihälä
Musiikki: Olli Happonen
Lavastussuunnittelu: Paola Suhonen ja Kimi Kanervo
Pukusuunnittelu: Paola Suhonen
Tuottajat: Olli Happonen ja Rimbo Salomaa
Tuotanto: Ivana Helsinki
Levitys: Ivana Helsinki, konsulttina Peter Toiviainen
