Aino ja Alvar Aalto olivat arkkitehtuurin ja muotoilun 1920–40-lukujen kärkikaksikko. Saumattoman yhteistyön tuloksena syntyi lukuisia kansainvälisesti arvostettuja mestariteoksia.
Aino Aalto kuvattuna vuonna 1944. Kuva: Alvar Aalto -säätiö
Helsingissä 25.1.1894 syntynyt Aino Marsio valmistui arkkitehdiksi Suomen Teknillisestä Korkeakoulusta 1920. Arkkitehti Aino Marsio oli tuolloin vielä miesvaltaisen alan uranuurtajia. Hän oli oman aikansa moderni nainen, joka matkusti ulkomailla, valokuvasi ja seurasi elokuvan ja taiteen uusia virtauksia. Suunnittelijana Aino Marsio-Aalto teki saumatonta yhteistyötä puolisonsa, arkkitehti Alvar Aallon kanssa vuosina 1924–49, elämänsä loppuun asti.
25.1.2024 juhlimme arkkitehti Aino Aallon syntymän 130-vuotispäivää hänelle itselleen tunnusomaisella tavalla, työn ja suunnittelun merkeissä. Aalto2-museokeskuksen vietettiin tapahtumapäiväää Jyväskylässä. Ohjelmassa on Aino Aallon elämästä kertova opastettu kierros museon pysyvässä näyttelyssä ja Aino Aallon painokankaista inspiraatiota ammentava työpaja. Virpi Suutarin ohjaama, kansainvälisesti palkittu Aalto-elokuva esitetään museokeskuksen auditoriossa.
Vuoden 2024 aikana Aino Aalto nousee esiin monin tavoin Alvar Aalto -säätiön ja Aalto2:n toiminnassa. Alkuvuonna ilmestyy Aino Aalto-valokuvakokonaisuus kaikille avoimessa Finna-hakupalvelussa. Myös säätiön verkkosivujen työt-osio täydentyy vuoden aikana Aino Aallon tuotannosta valituilla kohteilla.
Aino ja Alvar Aalto laivan kannella Vierwaldstättersee-järvellä Sveitsissä 1920-luvun lopulla. Kuva: Alvar Aalto -säätiö
Arkkitehtuurin helmiä Riihitien kodista Sunilan tehdasalueeseen
1920–40-luvuilla syntyivät monet Aaltojen yhteiset, kansainvälisesti arvostetut rakennuskohteet, mm. Paimion parantola (1929–33), Alvar Aallon kotitalo (1936) Helsingissä, Villa Mairea (1938–39) Noormarkussa. Tärkeitä kohteita olivat myös Kauttuan ruukinalueen ja Sunilan selluloosatehtaan rakennukset 1930-luvun puolivälissä ja MIT:n opiskelija-asuntola Baker House (1946–49) Bostonissa, Yhdysvalloissa.
Sisustuksista mainittakoon edelleen hyvin säilynyt ravintola Savoyn interiööri (1937) Helsingissä. Arkkitehti-lehden kohde-esittelyissä Alvar Aalto mainitsee Aino Aallon suunnittelijaparinaan eri rakennuskohteissa ja näyttelyissä, joista tunnetuimpana New Yorkin maailmannäyttely 1939.
Artekin kantava voimahahmo
Arkkitehtina ja suunnittelijana Aino Aalto oli puolisonsa tavoin monilahjakkuus. Hän loi itsenäisen uran Artek Oy:n (1935) taiteellisena johtajana ja myöhemmin toimitusjohtajana. Esteettisellä tinkimättömyydellään hän rakensi pohjan Artekin tähän päivään asti kantaneelle modernille ja pelkistetylle linjalle.
Sosiaalinen asuntotuotanto ja rakentaminen olivat lähellä Ainon sydäntä, mistä kertovat Artekissa syntyneet kaluste- ja sisustussuunnitelmat lastentarhoihin, neuvoloihin ja työväenasuntoihin. Aino kartutti Artekin tuotevalikoimaa myös lukuisin valaisin, huonekalu- ja tekstiilimallein. Hänen tuotantoonsa kuului myös lasiesineitä ja arkiseen käyttöön suunniteltua pienesineistöä, puisista tarjottimista juustokupuihin.
Aino Aallon suunnittelemia valaisimia ja kalusteita on edelleen Artekin valikoimassa. Iittalan Aino Aalto -lasistona yhä tunnettu esinekokoelma sai alkunsa 1932 Karhula-Iittalan lasinsuunnittelukilpailusta, jossa Aino voitti 2. palkinnon puristelasisarjassa ehdotuksellaan Bölgeblick. Lasisto palkittiin Milanon Triennaalissa kultamitalilla 1936.
Avioparin yhteistyön huipennus lasisuunnittelussa oli New Yorkin maailmannäyttelyssä (1939) ensimmäistä kertaa esitelty neliosainen pinottava Aallon kukka puhalletusta lasista. Aino Aallon arkkitehtuuriin ja muotoiluun voi tutustua lukuisissa Aalto-vierailukohteissa.
https://www.alvaraalto.fi/tietoa/aino-aalto/#.
