Barokkioopperaa ei ihan joka päivä ole oopperatalojen listoilla, joten Kansallisoopperan Fr. Händelin Julius Caesar oli enemmän kuin tervetullut.
Nykyoopperoiden menoon tottunut pääsee kuulemaan harvakseltaan oopperan ”juuria”: Händelin taidokkaat, pitkät aariat eivät pitkästytä, päinvastoin kuin joskus uudempien mestareiden.
Miten arvioida täysin erilaista Julius Caesaria? Musiikki on tietenkin aitoa Händeliä kaikkineen ja esityksen kokoonpanijat ammattilaisia. Kontratenorin kuunteleminen ”tosikorvalla” voi olla hämmentävää, mutta kun antaa aarioiden lämmittää, löytää uuden äänialan. Owen Willetts lauloi Julius Caesarin maailmalle; ensimmäiset tahdit eivät olleet musiikkia kummempaa, mutta teoksen edetessä hänen Juliuksensa kasvoi ja kasvoi ja jätti melkoisen lähtemättömän jäljen. Ehkä mieleen tästä esityksestä jäi myös Melis Jaatisen Sextus ja Teppo Lampelan Ptolemaios.
Tässä versiossa musiikki oli autenttista vanhaa, mutta lavastus uutta ja vielä enemmän eli roolihahmoille oli luotu tämän ajan symbolit. Noin vuodelta 45 eaa oleville tapahtumille on vastaavuutta ajassamme, tai jos ei ole, niin voidaan ajatella.
Traagisessa tapahtumasarjassa Egyptin hovissa esiteltiin Lähi-idän hahmot, maastopukuisia sotilaita konetuliaseineen, keltahaalariset vangit ja naisia burka-asuisina. Domina-asuinen Kleopatrakin istui maisemaan 2000-luvun airueena, vaikka hilevaatetus veikin pohjaa tragedialta.
Tämän oopperan esillepanon vaatetuksella ja hahmoilla ei ole mitään tekemistä Juliuksen ajan kanssa, mutta silti kokonaisuudesta jäi huima mielikuva dynaamisesta esityksestä, jossa on paljon ihanaa musiikkia, paljon hienoja laulajia ja paljon väriä ja menoa. Lavan valaistus ja värimaailma olivat tätä päivää kaikilla herkuilla.
Jos valtaosa näyttämön elementeistä oli linjassa, horjahduksiakin löytyi. Vaikka roomalaiset ja gallit ovat vihollisia Asterixeissa, Obelixin hahmo ei sopinut maisemaan. Eikä ehkä myöskään valentiininpäivämäiset leijuvat punaiset sydämet.
Tärkeintä oli esiintyjien mahtava sitoutuminen rooleihinsa ja orkesterin väsymätön laulajien seuraaminen. Aikamoinen suoritus itsessään soittaa ylipitkä, tarmokas ooppera läpi. Julius Caesar, Ptolemaios, Kleopatra ja he kaikki nousivat hitaasti loppua kohden ajastaan irtautuneen teoksen yläpuolelle ja loihtivat Händelin hengen hetkeksi eloon.
Christina Raphaëlle Haldane Kleopatrana. Kuva Heikki Tuuli. G. F. Händel: Julius Caesar. Kansallisooppera.
Ptolemaioksen sotapäällikkö Jussi Merikanto. Kuva Heikki Tuuli. G. F. Händel: Julius Caesar. Kuvassa Jussi Merikanto. Kansallisooppera
