Espoon uuden sairaalan taideohjelma julkistettiin Espoon modernin taiteen museo EMMAssa maanantaina 14.12.2015. Tilaisuudessa esiteltiin ainutlaatuinen ja Suomessa uudenlainen sairaalahanke sekä sen taideohjelma tilausteoksineen.
Rakenteilla on viihtyisä ja hotellimainen sairaala, jonka toiminta keskittyy erityisesti kuntouttamiseen ja asiakkaiden parhaan mahdollisen tervehtymisen edistämiseen. Taide tukee osaltaan näitä tavoitteita ja levittäytyy näyttävästi sairaalan eri tiloihin. Myös kaikki 270 sairaalan asiakkaille tarkoitettua yksityishuonetta saavat oman taideteoksensa.
Suolaheinän juuri. Kuva: EMMA
Syksyllä 2016 valmistuvaan Espoon uuteen sairaalaan toteutetaan prosenttiperiaatteen hengessä kuusi tilauksesta toteutettavaa taideteoskokonaisuutta. Teokset on osittain integroitu osaksi sairaalan arkkitehtuuria, ja suunnittelussa on huomioitu tilallisten kokemusten luominen. Taide lisää tilojen viihtyisyyttä ja välittää niitä arvoja, joiden varaan sairaalan identiteetti perustuu.
Espoon uuden sairaalan aula, Ketohanhikki. Kuva: EMMA
Teokset edustavat laaja-alaisesti erilaisia tekniikoita sekä toteutustapoja, mutta ne muodostavat sisällöllisesti yhtenäisen temaattisen ja visuaalisen kokonaisuuden. Taiteen tarkoitus sairaalassa on edistää hyvinvointia, hyvää elämää ja tervehtymistä. Teosten sisällöt tukevat positiivista ja eteenpäin suuntautuvaa asennetta. Taide myös pysäyttää, tuo iloa ja herättää ajattelemaan sekä luo vuorovaikutusta ihmisten välille. Myös ihmisen ja luonnon välisen suhteen merkityksellisyys tulee esille teoksissa.
Tilausteosten lisäksi sairaalaan tulee EMMAn kokoelmateoksia, sekä museon omasta että Saastamoisen säätiön kokoelmasta. Nämä teokset ovat pääasiassa suomalaista grafiikkaa 1950-luvulta nykypäiviin. Grafiikkaa tulee esille kaikkiin potilashuoneisiin.
Olennaisen osan sairaalan taideohjelmasta toteuttaa EMMAn yleisötyön osasto, joka yhdessä sairaalan henkilökunnan kanssa toimien vahvistaa kuvataiteen ottamista osaksi sairaalan arkea ja toimintaa. Sairaalan henkilökunta osallistuu myös osastoille sekä henkilökunnan tiloihin tulevien EMMAn kokoelmateosten valintoihin.
Maljakkopuu. Kuva: EMMA
Taideohjelman toteuttamisesta ja tilausteosten valinnasta on vastannut hanketta varten perustettu taidetoimikunta, johon kuuluvat Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso (pj), suunnittelupäällikkö Juha Iivanainen, museonjohtaja Pilvi Kalhama, projektipäällikkö Elina Kylmänen, pääsuunnittelija, arkkitehti Kari Palaste, kokoelmaintendentti Henna Paunu ja teatterinjohtaja Kirsi Siren. Taiteilijavalintoihin liittyvästä asiantuntijatyöstä ovat vastanneet Pilvi Kalhama ja Henna Paunu EMMAsta. Hankkeen taidekoordinaattorina toimii kuvataiteilija, taiteen tohtori Matti Tainio.
Helix takaa. Kuva: EMMA
Aamu Song (s.1974) ja Johan Olin (s.1974) ovat muotoilun ja arkkitehtuurin parissa toimiva suunnittelijapari, joka tunnetaan nimellä COMPANY. Heidän työskentelylleen ominaista on ennakkoluulottomuus, huumori sekä perinteisiä rajoja rikkova ja muotoilua uudistava suunnittelu. He ovat toimineet hyvin monipuolisesti esine-, sisustus-, tapahtuma-, huonekalu- sekä graafisen ym. suunnittelun parissa. COMPANY toimii laaja-alaisesti monien erilaisten tekniikoiden, materiaalien sekä kulttuuristen traditioiden parissa. Tyypillistä heille on uudenlaisten ratkaisujen etsiminen, yhteisöllinen työskentelytapa ja poikkitaiteellisuus. Heillä on runsaasti kokemusta yhteistyöstä erilaisten teollisten tuotantotahojen kanssa sekä suunnittelusta julkiseen tilaan. He ovat osallistuneet lukuisiin näyttelyihin ja tapahtumiin Suomessa ja kansainvälisesti. COMPANY sai vuonna 2010 muotoilun valtionpalkinnon.
Espoon sairaalaan COMPANY on suunnitellut Maljakkopuu-teoskokonaisuuden. Maljakkopuu muodostuu metallisesta runko-osasta, jonka haarakkeisiin voidaan asettaa erikokoisia ja -värisiä suupuhalletusta lasista valmistettuja maljakoita. Puu elää ja muuntuu jatkuvasti, kun maljakoita asetetaan siihen eri tavoin ja käytetään potilashuoneissa. COMPANY teos on kaikkien kävijöiden ulottuvissa: kaksi maljakkopuuta löytyy jokaisen seitsemän vuodeosaston pienryhmien sisäänkäyntien tuntumasta sekä saattohoito-osastolta. Teos levittäytyy parhaimmillaan kaikkiin potilashuoneisiin. Maljakkopuita tulee sairaalaan yhteensä 18 kappaletta. Puhallettujen maljakoiden valmistuksesta vastaa Lasisirkus.
Kirsi Kivivirran (s.1959) keramiikkateokset koostuvat lukemattomista pienemmistä keraamisista paloista, joista yhdessä muodostuu orgaanisia ja yhtenäisiä reliefimäisiä pintoja. Teokset ovat harmonisia ja äärimmilleen harkittuja hiottuine yksityiskohtineen. Usein teoksissa on maisemallisia elementtejä tai viittauksia esittävään pelkistetysti toteutettuna. Kivivirta on keramiikan huippuammattilainen ja kokenut julkisten teosten tekijä. Hänen teoksiaan on mm. Valtion taidekokoelmassa. Ornamo valitsi hänet vuonna 2010 vuoden keramiikkataiteilijaksi. Kivivirta on osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja työpajoihin sekä kotimaassa että ulkomailla.
Espoon sairaalassa Kivivirran teokset sijaitsevat yhden keskeisimmän sisääntuloreitin yhteydessä. Keramiikkareliefit tervehtivät autolla sairaalaan saapuvia tulijoita kellarikerrosten hissiauloissa. Teokset ovat valkoisista lasitetuista keramiikkalaatoista koostuvia palapelinomaisia pintoja. Ne lähestyvät abstraktia ilmaisua, mutta niistä voi löytää myös esittäviä elementtejä.
Jaakko Mattila (s. 1976) käyttää työskentelyssään monia eri tekniikoita: öljyväri- alkydi- ja vesivärimaalausta, grafiikkaa, kuvanveistoa, kollaaseja ja installaatioita. Myös teosten koko vaihtelee pienimuotoisesta monumentaaliseen.
Mattilan itsensä mukaan hänen teoksensa eivät esitä eivätkä pyri sanomaan mitään erityistä. Ne eivät liioin ole sidottuja mihinkään aikaan eivätkä paikkaan. Teoksissa esiintyy usein geometrisia muotoja kuten ympyröitä ja kuutioita sekä spiraaleita, joista syntyy liikkeen ja tilan vaikutelmia. Kuvat ovat monitulkintaisia - niissä voi nähdä palan mikro- tai makrokosmosta. Kuviot maalauksen pinnassa saattavat näyttää vuorotellen tulevan liki tai loittonevan katsojasta. Mattila hyödyntää myös painovoimaa ja antaa valuvan maalin muodostaa erilaisia kuvioita, ikään kuin eräänlaisia abstrahoituja maisemia.
Jaakko Mattila on valmistunut kuvataiteilijaksi (BA (hons) Fine Art) englantilaisesta The Surrey Institute of Art & Design University Collegesta. Hän on toiminut aktiivisesti ulkomailla, mm. Japanissa ja Englannissa. Mattilalla oli yksityisnäyttely EMMAn Areena-tilassa syksyllä 2014.
Jaakko Mattila toteuttaa teoskokonaisuuden Espoon sairaalan saattohoito-osastolle. Teossarja koostuu suurikokoisista abstrakteista akvarelleista, joiden väri- ja muotomaailma on läpikuultavaa, kirkasta ja kevyttä. Teokset pohjautuvat Mattilan aikaisempaan kuvamaailmaan ja ovat luonteeltaan metafyysisiä tuoden esiin fysikaalisen todellisuuden ulkopuolisia symbolisia tasoja.
Leena Nion (s.1982), Taneli Rautiaisen (s.1983) ja Jenni Toikan (s.1983) muodostama ryhmä on työskennellyt yhdessä tilallisten ja toiminnallisten tai/ja motorisoitujen teosten toteuttajana. He ovat käyttäneet aikaisemmissa teoksissaan yllättäviä ja arkisia, materiaaleja kuten siimaa, heijastimia tai kaihtimia. Teoksissa olennaista on paikkasidonnaisuus, minimalistinen pelkistetty muotokieli ja valon käyttäminen osana teosta.
Nio Rautiainen Toikka -työryhmän teos sijoittuu Espoon sairaalan Hiljaiseen huoneeseen, joka sijaitsee sairaalan pohjakerroksessa muiden palveluiden lähettyvillä. Tilaa käytetään pienimuotoisiin tilaisuuksiin ja hiljentymiseen.
Työryhmän teos rakentuu eri sävyisistä ja paksuisista pitkistä lasisoiroista. Lasit on pinottu toistensa päälle, niiden reunat jäävät näkyviin ja muodostavat seinämän. Reunoista muodostuva röpelöinen pinta läpäisee ja heijastaa valoa luoden veden kaltaisen, välkehtivän ja orgaanisen pinnan. Lasin paksuutta vaihtelemalla saadaan aikaan vihertävän sävyn eri tummuusasteita; mitä paksumpi lasi, sen vihertävämpi ja tummempi väri. Teoksen yläosassa on käytetty kirkasta lasia, josta on poistettu lasin vihertävää sävyä. Katsojan liike teoksen edessä saa aikaan muuttuvia heijastuksia. Teoksen pintaan muodostuva viitteellinen horisontaalinen kuviointi tasapainottaa ja antaa rauhoittavan kiinnekohdan katseelle. Teoksessa käytettävä lasi kerätään lasiyrityksen ylijäämäpaloista.
Oona Tikkaoja (s. 1976) yhdistää usein fantasiamaailmaa arjen muotokieleen, käyttää näyttäviä värejä ja yllättäviä materiaaleja. Tikkaoja on jatkuvasti uusia työskentelytapoja etsivä taiteilija, joka hallitsee kuvanveiston perinteen, mutta rikkoo rajoja ja muuntuu tilanteen mukaan. Tikkaojan taidetta voi luonnehtia leikilliseksi, positiiviseksi ja innovatiiviseksi. Hänen taiteensa visuaalisuus on rikasta ja yllätyksellistä.
Tikkaoja on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun piirustuskoulusta vuonna 2000 ja taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2002. Tällä hetkellä hän suorittaa taiteen tohtorin tutkintoa Aalto-yliopistossa. Tikkaoja on toteuttanut monia julkisia taideteoksia sekä esittänyt teoksiaan lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Oona Tikkaojan geometrinen veistos Helix sijoittuu ulkotilaan sisäänkäyntialueen katosta kannattavien pylonien väliin.
Teos on muodoltaan täydellisen säännöllinen kierre, joka koostuu tasasivuisista alumiinikolmioista. Kierre muistuttaa luonnon tarkoista rakenteista tuoden mieleen esimerkiksi DNA-kaksoiskierteen ja molekyylit. Teos on ulkopuolelta mattavalkoinen, kun taas sisäpuolen värityksenä on erilaisia sinisen sävyjä kiiltävänä. Värit korostavat geometrisia muotoja ja muistuttavat toisaalta luontoelementeistä kuten vedestä ja ilmasta. Spiraalin ja pylonien voi nähdä linkittyvän myös lääketieteen symboliin Asklepioksen sauvaan.
Teos on nähtävissä kokonaisuutena pääoven yhteydessä, mutta sen voi nähdä myös sisältä sairaalasta. Espoon sairaalan ja Jorvin sairaalan yhdyssillalta teos näkyy läheltä. Teoksen elementtinä oleva kolmiomuoto liittyy yhdyssillan tukirakenteisiin. Pylonit muodostavat teokselle rauhallisen taustan ja teos täydentää pylonien merkitystä rakennuksen osana.
Hanna Vihriälä (s.1974) käyttää teoksissaan monenlaisia ja yllättäviä materiaaleja sekä hallitsee kuvanveiston erilaiset mittakaavat. Teostensa materiaaleina hän on käyttänyt muun muassa kiveä, pronssia, alumiinia ja rautaa, mutta myös ready made -esineitä kuten irtokarkkeja ja nuppineuloja. Useat Vihriälän teokset ovat moniaistisia, toiminnallisia ja kosketeltavia. Hän on usein toteuttanut teoksissaan myös eläinaiheita.
Vihriälä on opiskellut kuvataidetta Limingan taidekoulussa ja Lapin yliopistossa. Hän valmistui vuonna 2000 kuvanveistäjäksi Viron taideakatemiasta ja suoritti taiteen maisterin tutkinnon Kuvataideakatemiassa vuonna 2003. Hän on toteuttanut julkisia teoksia Suomessa, Unkarissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa sekä esittänyt teoksiaan aktiivisesti lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Vihriälän Espoon sairaalaan suunnittelemien teosten lähtökohdat löytyvät ympäröivästä luonnosta ja sieltä löytyvistä luonnon kasveista. Teokset kuvaavat ketohanhikkia ja suolaheinää, jotka on suurennettu monumentaaliseen kokoon. Molemmat kasvit ovat alun perin rantahietikoiden ja -kallioiden sitkeitä ruohokasveja, josta ne ovat levinneet kohti sisämaata. Teokset rakentuvat erikokoisista, teräsvaijereihin pujotelluista muovihelmistä, jotka muodostavat rasteroidun kolmiulotteisen kuvan kasveista. Kahdessa teoksessa on kaiken kaikkiaan yhteensä noin 350 000 eriväristä ja erikokoista muovihelmeä.
Ketohanhikki sijoittuu sisääntuloaulan kattoon. Ajatuksena on tuoda aulatilaan ja odottamisen hetkiin rauhallinen, valoisa tunnelma. Ketohanhikin rakenne on ympyränomainen ja ornamentaalinen, keskeltä reunoja kohti laajeneva keskeiskuvio, jossa voi nähdä viitteitä mandalakuviosta. Suolaheinä on muodoltaan pitkänomainen, se toistaa käytävämäistä aulatilaa, jossa se sijaitsee ravintola-alueen edustalla.
Teokset kuvina hahmottuvat selkeimmin suoraan niiden alapuolelta, mutta niitä voi katsella myös eri suunnista viistosti. Kasvien kuvat leijuvat tilassa ja elävät katsojan liikkeestä perspektiivistä riippuen. Kaukaa katsottuna kasvit näyttävät väripilviltä, mutta lähelle tultaessa teoksista paljastuu kasvin muoto. Valitsemallaan tekniikalla taiteilija on halunnut luoda paikkoja pysähtymiselle, havainnoille ja vahvistaa hetkellisyyden kokemuksia.
Kahden kasvin kokonaisuudella taiteilija on pyrkinyt hakemaan visuaalista vastapainoa sairaalan pelkistetylle arkkitehtuurille. Teosten sijoittuminen kattoon mahdollistaa suuren koon ja runsaan materiaalin käytön tilassa teosten häiritsemättä sairaalan toimintoja.
