Joulut on ny juhulittu ja vuasiki vaihtuu kaikes rauhas. Oli oikeen kotoosta, ku kersat kävi syömäs ja sotkemas. Nautiin ku tulivat, mutta ku kaikki oli lähteny ja sain tuvan siivohon, huokaasin soffalla ja lujin kaharen viikon meriat. Uuret syylingit lämmitti makoosesti.
Kaikellaasta mielipirestä ja uutista tarioollahan. Ennen aikahan meirän kyläs oli sellaanen akka, Hiliman kaima, joka maraji kersojansa, miästänsä, rahojansa, pahaa voita ja terveyttänsä. Oli se riski akka, aika isoorumpuunen, mutta siinä paapan mielestä muuta vikaa ollu. Tämä tuli mielehen ku lujin uutisia ja mielipiteetä. En ny rupia poliitikoomahan, mutta tuntuu notta kaikki marajaa asiooren hoirosta ja paasaa omaa tarvestansa. Sen kun.
Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Olihan se Hilima köyhä nykyyseen verrattuna. Monta kersaa sillä oli ja miäs hankki tienestiä taaplaajana sahan lautatarhalla. Tieros on notta votkapullo kuluu silloon tällöön, ja sitä se Hilima meikkas pitkin kylää. Mutta oli niillä aina lihasoppaa, voita ja leipää. Kersakki oli hapinesta tekemähän kaikkia ja passasvat kotona. Mutta Hilima mourus ku ei ollu uutta tanttua joka juhulihin (jokka pirettihin kansakoululla muutaman kerran vuores) tai ku kirkolle pääsi käymäs muutaman kerran vuores. Ei sillä ny niin väliä ollu, mistä oli puutes, mutta ku oli mistä maraata. Joku sanoos tänä pänä, notta sillä Hilimalla oli erikoonen riskurssi.
Kerran se onnetoon oli saanu osuuskaupasta vanhaa hampparia. Oli siinä osuuskaupan myyjällä tekeminen, ku moni akka uskoo, notta osuuskaupasta saa huanua makkaraa. Ilima laantuu vähitellen, ku isännät tykkäs, notta osuuskaupan hamppari on ainuata oikiaa ja rupesvat kampanjoomahan sitä. Hilima suluki suunsa, ku huomas notta mouruaminen ei uppua.
Kerran se tuli kipiäksi ja niiren tupahan tuli korinhoitaja kattomahan kersojen perähän. Kylä orotti, notta mitäs ny tapahtuu. No, korinhoitaja tuli, porstas hellanerustan, tiskas kupit ja rupes laittamamahan ruokaa. Siinä samalla se otti ja molokkas taloon kissin ja vauvan. Niiren naamat oli messingillä koko päivän. Mutta Hilima raivostuu ja rupes oikeen kaurastamahan ku naapurin akka tuli kattomahan, mitä Hilima tykkää passattavana olosta. Hilima mourus, notta korinhoitaja vahtaa sen miästä, haaskaa soosiajauhoja ja vahingoottaa kersoja molokkaamalla niitä. Samalla se mourus, notta korinhoitaja ei mee hoitamahan kurmuja ja lypsylle. Oli ilimoottanu, notta sitä ei tilattu kurmuja varte.
Oikeen hyvin Hilima parani, vaikka pysyyki sängys toista viikkua. Epäälys oli, notta se makas omia aikojansa ja nauttii, ku sai rääkätä flikkaparkaa. Kaikki loppuu aikanansa ja niin Hiliman passooki. Korinhoitaja ilimootti notta Hilima on terves ja että naapuri tarvittoo apuja. Siitä paikasta Hilima kietaasi hilikun päähänsä ja meni kattomahan. Tarvitti se: vauvalla oli ripuli, äireellä oli ripuli ja miäs oli mettätöis urakoolla. Hilima ilimootti, notta ruikkutautia ei tarvitte hoitaa ja löi maata. Ei auttanu. Kunta määräs korinhoitajan uutehen paikkahan ja sillä siisti.
Paappa kuuli Hilimasta ja totes ykskantahan: rutukiima mikä rutukiima, jumala miästä auttakohon!
Hilima (se oikia)
Sanasto
Rutukiima = valittava (teko)sairas, aina kipeä
Molokata = rutistaa, pitää hyvänä
Kaurastaa = rääkyä
meikata = puhua, paasata
Kurmu = lehmä
Hilikku = päähuivi
Maraata = valittaa, itkeä
Mouruta = valittaa
Hapinesta = ahkerasti, mielellään
Hamppari = halpa lenkkimakkara
