-Tämä on huikea kertomus Harmaiden panttereiden seikkailusta kuuluisalla Route 66:lla. Kirjalla on tarkoitus rohkaista kypsään ikään ehtineitä miehiä tekemään toivioretki haaveilemalleen valtatielle, kertoo kirjoittaja-matkaaja Timo Roune.
Kirja Route 66 – Harmaat Pantterit Amerikan tiellä kuvaa neljän miehen kokemuksia kuuluisalla valtatiellä huhtikuussa 2014ja syntyi matkalla kirjoitettujen blogien perusteella. Timo Roune kirjoitti elämyksistä joka päivä matkapäivän päätteeksi ja kotona vielä täydensi kokemuksia. Päätettiin, että teksteistä julkaistaan kirja ja lisätään kuvia matkan varrelta. Sopivaksi julkaisijaksi löytyi BoD, jonka kautta kirja on mahdollista saada kirjakauppoihin.
Erikoisia kohteita löytyi reitin varrelta kuten Cadillac Ranch. Kuva: Timo Roune
Neljä valtatiematkaajaa ovat Pekka Nikula, Henrik Sormunen, Timo Roune ja Esko Reivinen. Yhdistävänä tekijänä miesten välillä oli opiskelu- tai työtoveruus. Jokaiselle löytyi oma rooli ja ne olivat vanhempi reviisori, nuorempi reviisori, blogisti ja lyömäsoitinartisti.
Idean matkasta heitti ilmaan Pekka Nikula ja se sai vastakaikua heti kaveriporukassa. Vaimoiltakin tuli ymmärrystä sille, että Route 66 kuuluu miehen lopulliseen kypsymisprosessiin:
” Miehinen kypsyminenhän seuraa intiaani- ja cowboy –leikkien kautta kiinnostukseen kaikkeen pyörillä liikkuvaan, mikä johtaa kaukokaipuuseen. Seestyneisyyden ja Nirvanan hän saavuttaa vasta, kun hänen olkapäänsä nojaa auton ikkunapuitteisiin, kun edellä aukeaa taivaanrantaan sulautuva avoin tie ja kultainen auringonkehrä laskeutuu sinertävänä siintävien vuorten taa ja autoradion kaiuttimista tulvii sävelmä kaikkien teiden äidistä, Route 66.” (Lainaus kirjasta)
Route 66 matkaajat Timo Roune (vas.), Esko Reivinen, Jussi Raittinen (ei matkalla), Henrik Sormunen ja Pekka Nikula. Laulaja Jussi Raittinen oli mukana kirjan julkistustilaisuudessa 19.11. ja kertoi tunnetun laulunsa Valtatie 66 tarinan. Kuva: Timo Roune
Kolmen viikon matka alkoi huhtikuun toisena päivänä. Kaikki miehet mainitsivat tärkeimmäksi asiaksi matkanteossa vapauden ja aikatauluttomuuden. Antaa tien viedä! Ainoat varaukset olivat lennot ja pakollinen etukäteisvaraus Nashvillen Grand Ole Opryyn, countrymuusikoiden ja –harrastajien mekkaan.
Matkareitti noudatti pääosin perinnevaltatietä, mutta muutama poikkeus tehtiin reitiltä. Erityisesti lyömäsoitinartisti Esko Reivisen toivomuksesta mentiin musiikin mekkoihin Nashvilleen ja Memphisiin. Viimeksi mainitussa reilusti kaupallisen Elvis Presleyn Gracelandin lisäksi elämyksiä toi kaupungin runsas musiikkitarjonta. Rock and roll, soul, gospel, blues…
Elvis Presleyn hautapatsaan Jeesuksen kuva oli saanut jalustaansa nimen Presley. Kuva: Esko Reivinen
Preeriaa riitti reitillä ja sieltä voi löytää myös pienen talon preerialla. Kuva: Timo Roune
Kokemuksia ja elämyksiä kertyi runsaasti. Timo Roune ja Esko Reivinen mainitsevat erityisen mieleenpainuvaksi käynnin mustien kirkossa Lynchburgin pikkukaupungissa. Toiveiden mukaisen kirkon löytäminen ei ollut ihan helppoa, mutta löytyi vihdoin muutaman kyselyn jälkeen. Miehet laittoivat puvut päälle, kravatit kaulaan ja menivät sunnuntaikirkkoon.
Berry Chapel Amecin metodistiseurakunnassa vastaanotto oli sydämellinen. Ensimmäisenä oli esittäydyttävä pienelle seurakunnalle ja sen jälkeen vasta pääsi penkkiin seuraamaan värikästä jumalanpalvelusta. Kaikki halusivat kätellä ja matkaevääksi tuli lupaus rukoilla sen puolesta, että Harmaiden Panttereiden ystävyys kestäisi Route 66:n koettelemukset.
Henrik Sormunen mainitsee Grand Canyonin matkan kohokohdaksi ja upeimmaksi paikaksi, jonka on nähnyt. Matkalla oli mielenkiintoista nähdä Amerikkaa keskeltä, sillä sekä itä että länsi ovat tutumpia ja enemmän eurooppalaistyyppisiä. Reitin varrella näkyi, kuinka uusi valtatie Interstate 40, oli saanut aikaan taantuman monissa kaupungeissa, jotka aikaisemmin olivat kukoistaneet.
Lännen nostalgiaa pelipöydässä, mukana Henrik Sormunen. Kuva: Timo Roune
Route 66 oli Esko Reiviselle elämys, jossa koki Amerikan erilaisuuksia ja kummallisuuksia. Tuli olo koetusta, ettei se ole totta, mutta on kutenkin totta. Matkan varrella ei ollut varsinaisesti suuria nähtävyyksiä, mutta erilaisia hämmästyttäviä asioita tuli eteen koko ajan. Reivinen mainitsee reitin autoilijan taivaaksi. Autiomaissakin on hyvät tiet ja tiellä aina liikennettä.
Route 66:n päätepisteessä Santa Monicassa Kaliforniassa. Kuva: Timo Roune
Vapauden tunteen kokeminen nousi päällimmäiseksi Pekka Nikulalle matkasta Route 66:lla. Hän ei lähtenyt hakemaan mitään paikkaa vaan matkaa. Liikkuminen, eriskummalliset ihmiset matkan varrella ja hyvä porukka tekivät sen jonkin, odotukset toteutuivat.
Kirjan kansi. Kuva: Timo Roune
Harmaiden Panttereiden matkakirjaa lukiessa on ihan kuin olisi matkalla itsekin. Matka avautuu kirjan avulla lukijalle mukavasti ja antaa samalla paljon maanläheistä tietoa reitin varrelta. Nokia Lumian GPS oli paras navigaattori ja kaupunkien turisti-informaatioista sai erinomaiset neuvot, minne mennä – ja paljon muuta. Lukemisen edetessä alkoi pian jo nähdä itsensä navigoimassa Oklahomasta kohti preeriaa!
Miesten matka ei päättynyt ihan Route 66 päätepisteeseen Santa Monicaan 17.4. vaan jatkui vielä noin viikon verran Route 1:lla, Kalifornian kuuluisaa rantatietä San Franciscoon. Kun matkaan oli päästy…
Kirjan lopussa joukkue suosittelee kaikille uutta äijä/ämmä –energiaa tarvitseville omakohtaista Route 66 –kokemusta: kerää samanhenkinen porukka, koe elämäsi seikkailu ja
”Get your kicks on Route Sixty-six!” Saa puhti uus, tiellä kuuskytkuus!
