Mitä usko on?

Moni meistä on tapakristitty, jolle joulu, häät ja hautajaiset korkeintaan tuovat uskonasiat hetkeksi mieleen. Vielä useampi uskoo "johonkin suurempaan voimaan", sitä tarkemmin määrittelemättä tai pohtimatta. Luontevaa tapaa puhua, kirjoittaa ja keskustella uskosta meillä ei juuri ole. Tänä syksynä avuksi ilmestyi kaksi kirjaa, jotka käsittelevät uskonasioita tavallisen kuolevaisen kielellä, kirkkoslangia välttäen aidosti ja ymmärrettävästi.

Anna Kontula. Kuva Rami Marjamäki.

Kirjailija ja tiedemies Jari Ehrnrooth kuvaa esseeteoksessaan Tietämättä uskon (Kirjapaja), millaisena hän kokee uskonnottoman uskon ja elävän Jumalan. Hänen kirjoituksissaan filosofinen erittely lomittuu henkilökohtaiseen kokemukseen. Anna Kontula puolestaan on sosiologi ja kansanedustaja, joka teoksessaan Mistä ei voi puhua – kirja uskosta ja uskonnosta (Into) yrittää ymmärtää ja tehdä ymmärrettäväksi, miksi ihminen uskoo.

Heidän kirjoistaan löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Lähtökohta ainakin on sama: on olemassa jotain, mitä emme voi tietää emmekä hallita. Ehrnrooth ehdottaa, että tietoisuuden tästä järkemme ylittävästä ulottuvuudesta synnyttää jokaisessa meissä piilevä omantunnon kaltainen uskontunto, joka edeltää uskoa ja uskontoa.

Kontulan kirjan toinen päähenkilö Asta puolestaan on mystikko, jonka usko on kaiken päättelyn tuolle puolen ulottuvaa kokemuksellista varmuutta. Hänellä ilmeisesti ainakin on uskontunto. Astan mukaan mystiikassa on kyse heräämisestä laajempaan ymmärrykseen näkyvän ja näkymättömän maailman suhteen.

Usko ja järki

Entä mikä rooli uskonnoilla on näiden teosten hyvin henkilökohtaista uskoa painottavassa sanomassa?

Ehrnroothin uskontunto ei mahdu uskonnon oppikoteloon. Uskonnot ovat hänelle sivilisaatiohistoriallisia luomuksia, joita on niin monta versiota, että pahimmillaan niiden kannattajat alkavat sotia keskenään. Hänen mielestään uskontuntoon pohjaava universaali usko voisi olla tapa uudistaa ihmiskuntaa hengellisesti ja voittaa sivilisaatioiden ja kansakuntien väliset ristiriidat, jotka nyt saavat tukea uskonnoista.

Kuulostaa järkeenkäyvältä mutta kovin utopistiselta. Kontulalla on maanläheisempi asenne uskontojen rooliin. Astalle uskonnoista on hyötyä lähinnä henkilökohtaisen uskon tukena. Uskontojen perustehtävä onkin hänen mielestään toimia ikään kuin hengellisten kokemusten arkistoina, jotka auttavat ihmisiä eteenpäin heidän etsiessään omaa tietään.

Samaa mieltä kirjailijamme ovat siitä, että rationaalinen järki ja looginen ajattelu on hylättävä, kun uskonasioita pohditaan ja niistä keskustellaan. Kyse on tavoittamattoman tavoittelusta ja tietoisuudesta, että hengelliset kokemukset ovat mysteereitä, joita tieteen avulla ei voi tutkia.

Moni huipputieteilijä on samanaikaisesti mystikko. He eivät näe minkäänlaista ristiriitaa tieteellisen tutkimuksen ja hengenasioiden välillä. Molemmat kartoittavat tuntematonta ja etsivät totuutta omilla välineillään. Molemmat ovat myös väistämättä rajallisia yrityksiä saada selkoa olemassaolomme tarkoituksesta.

Ehrnroothin mielestä tunteet, kuvitelmat, tarinat ja fiktio sävyttävät joka tapauksessa kaikkea inhimillistä merkityksenantoa, jopa tieteellisten käsitteiden kehittelyä, ainakin ihmistieteissä. Hänen mielestään totuudellinen kuva ihmisestä syntyy vain faktaa ja fiktiota yhdistämällä.

Kontula pahoittelee, että muuten niin rikkaassa suomen kielessä on ainoastaan yksi sana tietämiselle, kun sen sijaan: ”Looginen päättely ja aistein hankittu tieto erotetaan kreikkalaisissa teksteissä toisistaan, ja kolmantena tiedon lajina on mystinen gnosis.”

”Kolmas sen sijaan on se sielun jalo voima, joka on niin korkea ja jalo, että se kokee Jumalan hänen omassa, paljaassa olemisessaan. Tällä voimalla ei ole mitään yhteyttä minkään asian kanssa: se synnyttää ei-mistään jotakin ja kaiken”, kuvaili gnosista keskiajalla vaikuttanut Mestari Eckhart (Sielun syvyys, Basam Books).

Kirjansa loppupuheessa Kontula toteaa, että usko - riippumatta siitä, uskotko vai et - on joka tapauksessa kulttuurien kautta erottamaton osa ihmisten arkea kaikkialla maailmassa. Uskonnot ovat mukana niin sodassa kuin rauhassa, niin ihmisoikeuksia puolustettaessa kuin niitä nujerrettaessa. Siksi uskosta on puhuttava - ja kirjoitettava.