Elokuva Mielensäpahoittaja lähestyy ensi-iltaansa ja ohjaaja Dome Karukoski myöntää, että perhosia on vatsassa. Odotukset elokuvalle ovat suuret ja yleisön vastaanotto jännittää.
Karukoski on iloinen, ettei tarvitse hävetä työnsä jälkeä. Aihe on tärkeä ja on arvokasta, että sukupolvien kuilua kuvataan. - On hienoa, että tuosta näkökulmasta voi tehdä elokuvaa. Tunnen monia vanhuksia, jotka ovat aktiivisia, osalllistuvia kansalaisia eikä passiivisen holhottavia.
Mielensäpahoittaja, näyttelija Antti Litja ja ohjaaja Dome Karukoski. Kuva: cc-by-sa Marja Jähi-Salo http//:www.amusa.fi
Ertyisesti elokuva tuo esiin isän ja pojan välistä suhdetta sekä miniän ja apen välejä. Käsittelyssä ovat tyypilliset ongelmat ja erityisesti miniä-appiukko -suhde, jota ei yleensä kovin paljoa kuvata.
Dome Karukoskella on ollut omakohtainen näköala Mielensäpahoittaja –elokuvan tekemiseen. New Yorkissa asuva noin 80-vuotias isä oli aiemminkin antanut palautetta vain 30-vuotiaiden tai nuorempien kuvaamisesta. Isä oli tyytyväinen poikansa aihevalinnasta, kerrankin oli kunnon ikäinen päähenkilö.
Karukoski kertoi nähneensä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja –kirjoja kirjakaupassa, mutta suhtautuneensa niihin skeptisesti. Kun elokuvan teosta alettiin puhua, tuottaja Markus Selin lähetti kirjan ja mieleen tuli heti oma isä, joka katsoo uutisia yli kymmenen kertaa päivässä ja pahoittaa niistä mielensä.
Elokuva on sydämeltään suomalainen ja sielultaan universaali. Osoituksena tästä on, että arvostettu Toronto International Film Festival on valinnut elokuvan kiinnostavampien uutuuksien sarjaan. Pääsy sarjaan on erittäin vaikeaa.
Törmäyksiä, odotuksia ja herkkyyttä
Elokuvan kutsuvierasnäytäntö sai salin vuoroin pyrskähtelemään naurusta ja vakavoitumaan. Tarina tempasi mukaansa heti ensi hetkistä lähtien. Tilanteet vaihtuivat ja terävillä leikkauksilla eri kohtaukset toivat arkisen tuttuja törmäyksiä, joihin eri-ikäiset katsojat ovat väistämättä joutuneet elämässään.
Mielensäpahoittajan 'se ainoa oikea uutistenlukija' Arvi Lind ja kirjailija Tuomas Kyrö keskustelemassa ennen kutsuvieraiden ensi-iltaa. Kuva: cc-by-sa Marja Jähi-Salo http//:www.amusa.fi
Antti Litja päähenkilönä oli yrmeydessään ja omasta kiinni pitäessään pettämätön. Kun tapaturma vie kaupunkiin ja miniän luo, törmäys on väistämätön. Huutia ja ymmärtämystä saavat uudet ja vanhat tavat. Samoin käy modernille teknologialle, joka on ympäröinyt meidät kaikki. Loppujen lopuksi se ei ole yhtään helpompaa vanhoille kuin nuorillekaan ja mikä on viime kädessä edes oleellista?
Mari Peronkoski on sopivan temperamentikas miniä, jonka sähäkkä itsevarmuus iskee yhteen appiukon arvomaailman ja jääräpäisyyden kanssa. Elämänkokemuksellakin on merkityksensä, se on miniänkin todettava ja molempien on annettava periksi piiru kerrallaan – edes jonkin verran.
Isän ja pojan odotukset pojan elämästä ovat olleet kovin erilaiset. Kesken jäänyt isäkapina äityy pidemmän yhdessä olon aikana lakipisteeseensä, mikä osoittautuu vuosien patojen jälkeen puhdistavaksi.
Mielensäpahoittaja elokuvana jatkaa hyvin kuunnelman ja kirjojen henkeä samassa sarjassa. Vanhan päähenkilön eilinen on nuoremman sukupolven historiaa. Takautumat nuoruudesta ja keski-iästä oli sijoitettu jäntevästi tarinan kulkuun ja antavat sopivaa perspektiiviä tarinalle.
Yrmeän kuoren alla oleva mielensäpahoittajan herkkyys ja rakkaus, joka sai ilmaisunsa epäsuorin keinoin, tulivat riipaisevalla tavalla katsojan tietoisuuteen – naurun saattelemana. Liikutukseltakaan ei voinut välttyä, niin hyvin Dome Karukoski osasi ohjata elokuvansa.
Mielensäpahoittaja on hieno elokuva. Erinomainen teksti ja ohjaus täydennettynä hyvillä näyttelijöillä on kokonaisuus, jolle voi veikata aikamoista suosiota. Jatkostakin vihjaillaan…
