Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 14.04.2024

Merja Turpeisen esikoisrunoteos Valolla maalattu käyttää sanoja harkiten

”pyytämättä tulevat kirjaimet. itsenäiset. isot.
kuin silmät peitettyinä törmäilisi tutussa huoneessa”

Kuvassa on mustalla pohjalla alhaalta ylöspäin näkyvä vaalean sininen, maalattu perhosen siipi.  Vasemmalla on tumman sini-valkoinen tuntosarvi.

Osa kirjan kannesta. Kuva: Sylvi Vihma

 

Runoteokset ovat pitkään olleet kokonaistaideteoksia. Sanataide kutoutuu painetun teoksen visuaaliseen maailmaan, myötäillen tai haastaen tekstin sisältä ja sanomaa. Runot rytmittyvät sivuille kutsuen lukijaa matkalle, jossa koetaan jotain tekijänsä maailmasta.

Turpeisen runoteos toimii tässä suhteessa, taitto hypähtelee sanojen kanssa ja vaatii lukijaa paneutumaan.Viehättävää on, että sisällysluettelokin ja luvut on sisällön kanssa sopusoinnussa, kaaresta syntyy eheä visuaalinen kokonaisuus.

Turpeisen runot ovat samaan aikaan kiinni todellisuudessa, läsnä arjessa, mutta samalla ne kurkottavat toiseen todellisuuteen, ponnahtavat tai hypähtävät jonnekin kuviteltuun ulottuvuuteen.
Tulee tunne, että runoilija haluaa näyttää reaalimaailman takana olevaa, jotain ajatuksellista maisemaa, haaveita ja toiveita. Valveillaolon konkretia käy dialogia unien kanssa. Yhdistelmästä
syntyy kepeyttä, keveyttä, vaikka kipu ja haasteet ovat runoissa vahvasti läsnä.

Tunnelma on huokoinen, hengittävä. Tiedotteessa viitataan lähimmäisriippuvuuteen, toipumisen tematiikkaan. Nekin teemat teoksesta löytynevät, mutta suosittelen tutustumaan teokseen antamalla kirjainten kuljettaa. Rakenne, jossa ei ole määritelty selkeästi runon alkua tai loppua houkuttelee antautumista virran vietäväksi.

”aamu unohtaa yön
luottaa
on enemmän kuin tietää”

(sivu vaihtuu)

”että on avaimia, että on ovia”

Turpeisen runokokoelma on hänen esikoisteoksensa. Turpeinen käyttää sanoja harkiten, hän luottaa, että viesti kulkee painottamatta, alleviivaamatta. Vähillä sanoilla ja lyhyellä mitalla selviää,
kun lauseet ovat harkittuja, huolellisia. Turpeisen portfoliosta selviää kuvataiteilijuus, ja hänen näyttelyissään on usein ollutkin läsnä kuvan ja sanan liitto. Runoteoksessaan Valolla maalattu hän
maalaa sanoilla. Jolloin kuvat piirtyvät vapaasti lukijan mielessä. Ja niitä todellakin syntyy.

”vastahankaan meissä eilinen
romahtaa”

Mervi Leivo

Merja Turpeinen: Valolla maalattu
03/2024. Aviador Kustannus.
KANNEN ULKOASU Sylvi Vihma
TAITTO Saara Hankama
PAINO Tallinna Raamatutrükikoda, Viro

https://merjaturpeinen.myportfolio.com/