Kaksikko on esiintynyt KOM-ravintolassa jo 15 kertaa 3,5 vuoden aikana.
Kiellettyjen laulujen kanssa he ovat kiertäneet eri esiintymislavoja yli seitsemän vuotta. Eikä loppua näy: yleisön toivomuksesta Numminen & Hietanen esiintyvät vielä kaksi kertaa KOM-ravintolassa 6.9. ja 11.10.
M.A. luuli 60-luvulla tulevansa tiedemieheksi, mutta totesi KOM-ravintolan lavalla yllättyneenä aloittavansa uransa 46. vuoden laulajana.
M.A. Nummisen kertomus Suomen 1960-luvun sensuurista
Mistä kaikki sai alkunsa? 60-luvulla Ylioppilaslehden vappunumeroon Peter von Bagh kirjoitti pienoisromaanin, josta Pekka Kronoff sävelsi tangon, jonka tulkitsijaksi päätyi M.A. Numminen. Hevoset ja minä levytettiin perustettavan levy-yhtiön Eteenpäin Forward –nimiin.
Pekka Kronoffin ja M.A. Nummisen tarkoituksena oli tehdä populaarista tiedettä kansalle. Anomiaa (sosiologissa) esiintyy nykyään enemmän kuin 60-luvulla.
M.A. opiskeli filosofiaa ja kuinka ollakaan, hän sävelsi ja lauloi Ludwig Wittgensteinin Tractatus –teoksen 22 vuotta ennen kuin Tractatus-sarja tuli tunnetuksi. Levyä myytiin 90-luvulla mm. kolme kirjaa Brasiliaan ja kaksi Pakistaniin. Kansainvälinen levitys toimi itsestään! M.A. itse toteaa, ”kuinka hurmaavaa onkaan kuunnella tekstiä mitä ei ymmärrä. ”
Kielletyt laulut
Naisen kanssa eduskuntatalon puistossa. Ensimmäisessä säkeistössä mennään puistoon oikeaa puolta ja nautitaan kevyttä valkoviiniä. Toisessa säkeistössä mennään vasenta puolta ja nautitaankin punaviiniä!
Yleisradio kielsi laulun esityksen suomeksi. Sitä vastoin ruotsiksi ja myöhemmin (-68 esperantoliitolle tehty levy) esperantoksi laulu soi radiossa. Ylen pääjohtaja Eino S. Repo kertoi kolme vuotta myöhemmin, että laulun esiintymiskielto johtui siitä, että ohjelmaneuvoston äänestyksen mukaan laulu oli eduskuntavastainen ja alkoholimyönteinen (äänestystulos oli 3-2).
M.A. muisteli myös Pentti Saarikoskea, jonka suomennos Ravun kääntöpiiristä sensuroitiin sillä perusteella, että käännösteksti oli rivompi kuin alkuperäinen.
60-luvun ahtaus näkyi myös Jyväskylän kesässä. Visuaalinen kabareen kaksimetriset fallospatsaat teljettiin liiteriin. M.A. oli tehnyt aiheeseen sopivia lauluja mm. Rakastuneesta ihmisestä.
Lunta tuli tupaan myös vuoden 1963 Sukupuolielämän tietokirjasta ”Mitä nuoren aviomiehen on syytä muistaa? Teksti on edelleen ajankohtainen ja neuvoo nuorelle miehelle, ettei saa olla liian itsekäs seksuaalisissa toteutuksissa. Onko nainen nainen vai orava?
Sensuuri Jyväskylässä jatkui. Nummiselle ja kumppaneille tuli kutsu Jyväskylään esiintymään. Suomessa oli silloin voimassa sukupuolilaki vuodelta 1928. Numminen lauloi lakia, ja joutui poliisin pidättämäksi. Numminen kysyikin: muuttuuko lakiteksti laulamalla rivoksi?
YK:n ihmisoikeuksien julistus laulu oli asiallinen (sitä esitti myös Päivi Paunu). Laulu oli aikanaan erittäin suosittu, vaikka tekstiä modernisoitiin.
Kuten muistamme, vuonna 1968 Suomessa näkyi yksi valtakunnallinen kanava TV1. Yksi ohjelmista oli Jatkoaika, jossa M.A. Numminen ilmoitti, ettei aio työskennellä elääkseen. Skandaalia kerrakseen.
M.A. Nummisen omintakeinen taiteilijuus kuitenkin puri, ja mm. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta tilasi M.A.:lta Opiskelijaelämän vaikeuksia –laulun, joka unohtui 35 vuodeksi.
Pedro Hietanen on tuonut oman musiikkinsa uskaliaasti M.A:n mukaan. Esimerkkinä Arvo Salon Masturbaatio-sanoitus ja Medisiinarilehden levy Voi tohtori kuulkaa sisältää kaikki mahdolliset seksuaaliset poikkeamat. Ja
- Underground oli 1960-luvulla yksi vihatuimpia musiikinmuotoja niin oikeistolaisten kuin
vasemmistolaisten keskuudessa. Underground oli kamalaa, M.A. kertoi näyttämöllä. Viimeinen esity oli underground-rock Suomen talvisota levyltä Talvisota rock.
Vaikka kaikki tunsivat M.A. Nummisen, hän ei ollut erityisen suosittu. Mielikuvissa hän oli radikaali, erilainen ja alakulttuurin edustaja vasemmistotaustoineen.
Mutta jäähyväislevystä Suomen kansalle ”Kissa vieköön” tuli varsinainen hitti! Mukana olivat
rumpuvispilät ja puhelinluettelo. M.A. Numminen on ainoa jäljellä oleva rumpuvispilöillä
puhelinluetteloa rummuttava esiintyjä.
Kuulijan paikalta,
Maija Oksanen
