Koomikko Jacke Björklund nyt ensimmäisellä soolokiertueellaan – Lue haastattelu!

Jacke Björklundin Parisuhdesanakirja-kiertueen ensimmäinen pysäkki oli Keravalla ja toinen Helsingissä. Aleksanterin teatterissa järjestetystä keikasta tullaan julkaisemaan myös DVD-versio. Ennen haastattelumme alkua Björklund tosin totesi haluavansa ensin varmistaa, että taltiointi on teknisiltä ominaisuuksiltaan tarpeeksi hyvä. Koomikko on nimittäin aiemmin urallaan julkaissut jo yhden varsin korkealaatuisen taltioinnin. Ensimmäistäkään soolokiertuetta hän ei kuitenkaan aiemmin ole tehnyt.

Kuva: www.ohjelmakauppa.fi

Kertoisitko hieman alkuun Parisuhdesanakirja-kiertueestasi?

– Kiertueeseen kuuluu 20 keikkaa 20 eri paikkakunnalla. Alussa ollaan, ja tällä Aleksanterin teatterin keikalla nyt korkattiin tuo DVD. Nyt tietää vähän aikoja myös, että ei mene yli sillä tavalla, että jengi ajattelee, että hohhoijaa.

Tänään keikka pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja nyt suunnilleen tiedän improvisaatioiden kanssa, että missä mennään. Normaalikeikat ovat kuitenkin noin 20 minuuttia, ja se on minulla selkärangassa niin, etten tarvitse kelloa. Mutta nyt kun puhutaan 2 x 30 minuutin kokonaisuudesta, niin se vähän mietitytti, mutta aika jämptisti se meni. DVD:nkin kannalta joutui hieman miettimään, onko aika timmissä. Tästä lähdetään sitten ensi viikolla ympäri Suomea. On Pohjanmaata, Vaasaa, Pietarsaarta ja mitä kaikkea siellä nyt olikaan. Kiertue loppuu sitten 8. päivä huhtikuuta Lieksaan.

Mennään sitten ajassa taaksepäin. Miten aikanaan päädyit stand-upin pariin?

– Vuosi oli 2000, ja ennen sitä en ollut nähnyt Suomessa ollenkaan stand-uppia. En ollut koskaan tiennyt, mitä minusta tulee isona tai löydänkö juttuni opiskelun kautta. Kokeilin hieman kaikkea. Olin tukkumyyjänä musapuolella 12 vuotta. Vuonna 2000 sitten Hesarissa oli ilmoitus, että Suomen stand-up-klubi etsii uusia stand-up-koomikoita. Mietin silloin, että missä ne vanhat edes ovat.

[Nauraa.]

– Ei silloin ollut mitään klubeja, se oli aivan eri maailma. Ajattelin sitten, että ehkä en ole vain seurannut niin paljon. Ajattelin mennä koittamaan. Mietin, että jos siellä nyt sitten on semmoinen yleisö, joka tietää tasan tarkkaan, minkälaista stand-upin pitää olla ja missä rima on, niin sitten ne varmaan tietävät myös, että esiintymässä on aloittelijoita. Sain sitten pari kolme minuuttia lava-aikaa. Sitten tuntui heti, että tämä on se juttu, mitä haluan tehdä loppuelämäni. Siitä se lähti.

Tiesin kuitenkin jo silloin, että tämä tulee olemaan kovaa duunia ja kivinen tie. Vuonna 2000 kun oli “monta keikkaa vuodessa”, niin se oli ehkä noin seitsemän – nyt tekee viikossa noin seitsemän. Samalla kun koomikot ovat kasvaneet, niin ala on kasvanut. Lopulta sitten lopetin omat työni ja olen nyt tehnyt tätä 10 vuotta ammatikseni. Tämä on kuitenkin ensimmäinen soolorundini – miksi on kestänyt näin kauan, sitä en tiedä!

Kuinka paljon sinulla on keikkoja takana?

– Keikkoja on varmaan takana nyt toistatuhatta.

Oletko kuinka paljon laskenut tai pitänyt kirjaa?

– Joo, kyllä mä pidän kirjaa! Luku on varmaan nyt jotain 2000.

Millainen on ollut huonoin keikkakokemuksesi?

– Niitä on tietenkin ollut paljon. Usein tämä on vielä niin raadollista, että ne huonoimmat keikat osuvat juuri silloin, kun olet haavoittuvaisimmillasi, eli siinä alussa – mikä on tietenkin luonnollista, koska siinä vaiheessa sä et vielä handlaa ja osaa sitä. Silloin on aika rankkaa, jos ei suhtaudu oikein. Huonoihin keikkoihin pitää suhtautua oikein ja ammattimaisesti. Jos teet huonon keikan, niin se tarkoittaa kylläkin sitä, että olet tehnyt huonon keikan, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olet huono ihminen. Nämä on hyvä osata pitää erillään.

En nyt aivan muista, mutta jos en pahasti liioittele, niin pari kolme vuotta meni aika pimennossa. Tuli onnistumisia ja sitten taas useita epäonnistumisia. En kuitenkaan hätkähtänyt siitä, koska luin jo silloin vuonna 2000 useita jenkkiläisiä kirjoja, joista jokainen sanoi, että kestää seitsemän vuotta tulla hyväksi, jos susta ylipäätään tulee hyvä. En siis hätkähtänyt, että “kolmas vuosi, nyt pitäisi olla jo erittäin hyvä”, vaan tiesin, että jos kerran Jay Leno ja Chris Rock ovat sanoneet, että menee seitsemän vuotta, niin kai ne tietävät paremmin kuin minä!

Olet sanonut, että stand-up on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa…

– Vaatteet päällä, kyllä!

…niin oletko kokeillut, millaista se olisi ilman vaatteita?

Mä uskon, että en viitti kokeilla, koska ihmiset varmaan juoksis ulos. [Nauraa.]

Ehtiikö lavalta havainnoida yksittäisiä yleisön jäseniä, jos joku ei vaikka naura?

– Sehän riippuu yleisöstä, eli jos on vaikka firmakeikka ja 14 henkilön saunakabinetti, niin silloinhan näkee jokaisen. Jos taas on vaikkapa 100 tai 150 ihmistä, tai niin kuin viime DVD:lläni, joka tehtiin Lahden Sibelius-talolla, niin 1200 ihmistä, niin silloin se on vain yksi massa. Silloin ei kerkeä mitenkään seurata.

Kuinka suuri osa huumorilla on elämässäsi?

– Kyllähän tämä vie paljon aikaa. Ihan jo työstäminen ja sitten tämä rundi, kun menee A:sta B:hen ja ajaa pitkiä matkoja, laittaa paikat pystyyn ja tekee soundcheckin… Ja sitten odottaa! Sitten on taas show ja ajetaan taas seuraavaan paikkaan. On siis paljon hirveän aikaavieviä asioita, joita yleisö ei näe. Jengi tulee, että “no hei, se heittää tossa tunnin jutun”, mutta se on vain pieni osa. Esimerkiksi nyt huomenna lennän Ouluun tämän saman homman kanssa – ja sitten taas takaisin lauantaina. Kyllä se vie paljon aikaa. Ja sitten kun vielä kirjoittelee ja esittää, niin siihenkin menee paljon aikaa.

Katsotko sitten itse paljon komediasarjoja tai komediaelokuvia? Onko sinulla joitain suosikkeja?

– On, ehdottomasti! Mielestäni paras, mitä olen ikinä nähnyt – nyt en muista, montako jaksoa niitä on tullut, olikohan 50 –, niin semmoinen tanskalainen sarja kuin The Clown. Siitä koko sarjasta 40 oli huippua jaksoa ja 10 oli hyviä. Se on mielestäni paras sitcom, mitä olen ikinä nähnyt.

Onkos siitä tehty elokuvakin?

– Siitä on tehty elokuva... siitä on tehty mielestäni kaksikin elokuvaa. Olen nähnyt sen vanhemman, en sitä uudempaa. Sanoisin kuitenkin, että se sarja on paljon parempi.

Minulla olisi jaettavana tällainen keikkakokemus… Olin vuosia sitten miespuolisen kaverini kanssa sun keikallasi ja sä kyselit meiltä, että kuinka kauan me ollaan tunnettu. Kaveri sitten hölmönä sanoi, että meillä on pitkä yhteinen taival ollut. Sä sitten räjäytit yleisön nauruun vitsailemalla kahdesta auringonlaskuun ratsastavasta cowboysta. Kuinka tärkeää improvisaatio on sinulle?

– Se on yksi työkalu, mutta sitä ei voi mitenkään harjoitella. Siinä ei saa ajatella, vaan pitää sanoa se, mikä tulee heti mieleen. Sitä ei voi lähestyä niin, että kun joku sanoo jotain, niin keksii siihen vastauksen. Improilen joskus ja joskus en, mutta se ei ole sellainen asia, että “mun on pakko”. Jos ovet avautuvat, niin teen sen ja katson, mihin se menee ja kuinka pitkälle sen voi viedä. Se ei ole kuitenkaan asia, jota etsin, koska jokainen keikka on erilainen ja jokainen yleisö reagoi eri tavalla. Improvisaatio ei voi siis mennä minkään kaavan mukaan, vaan se tulee jos se tulee.

Loppuun minulla olisi enää yksi kysymys, eli kuka on mielestäsi maailman hauskin ihminen?

– Maailman hauskin ihminen… Hmmmm… Niin… Ihmisenä en tiedä, koska en tunne tätä ihmistä, mutta koomikkona sanoisin Sacha Baron Cohen. Kaikki mitä se on tehnyt, on ollut niin rautaa. Hän on vetänyt niin pitkälle vielä sen juttunsa. Pidän kyllä monesta muustakin, mutta siitä mä tykkään!

Kiitos haastattelusta!

Lisätietoa keikka-aikatauluista ja lipuista löydät täältä: http://jack.fi/keikat/