Kirjaraati: Lastani et tapaa

Katkeran eron kuvaus sai raatilaiset huolestumaan lasten edusta eroprosessissa ja näiden jäämisestä heittopusseiksi. Kirjan tapa kertoa eleettömästi vaikeista asioista sai kiitosta. Tasapainottoman vanhemman itsekkyys ja narsismi ajattelutti, mutta toivoa nähtiin nuoren päähenkilön mahdollisuuksista selvitä elämässään. Vaikea elämä ei ole toivoton.

Kirjaa pidettiin onnistuneena kuvauksena tästä päivästä ja sosiaalisesta todellisuudesta. Ansiona nähtiin, että sosiaalisilla ongelmilla ei mässäilty. Kirjaraadilta Lastani et tapaa sai yleisarvosanaksi: 3,8.

Marja Toivio, Lastani et tapaa. Kuva: Arktinen banaani.

Lastani et tapaa

"Rangaistusta isälle ja oikeutta äidille", pyytää teinityttö Veera. Kunnes todellisuus paljastuu uudessa valossa. Onko avioerossa äidin kosto tärkeämpi kuin lapsen oikeus isään?

Asianajaja Katariina Elosalo hoitaa empaattisesti ihmisten asioita. Hänen leipäpuutaan ovat hankalat avioerot, huostaanotot, lähestymiskiellot ja pahoinpitelyt. Omasta elämästään hänen on vaikea saada otetta. Seurustelu varatun miehen kanssa tökkii ja häirikkö kiusaa sähköposteilla. Taustalla jäytävät vanhempien mysteeriksi jäänyt avioero ja isän kuolema.

Apua löytyy yllättävältä suunnalta. Teini-ikäinen goottityttö Veera ei ole kummoisia eväitä matkalleen saanut, mutta kun tiet Katariinan kanssa kohtaavat, tunnelin päässä alkaa näkyä valoa.

Lastani et tapaa -romaanissa ihmisten raadollisuus paljastuu asianajajien toimistoilla ja oikeussaleissa, joissa ongelmia ei voi enää lakaista maton alle.

Marja Toivio on juristi, jolle hänen kuvaamansa ajankohtaiset aiheet ovat arkipäivää.

Kirjaraadin ajatukset

1. Kuvaako kirja todenmukaisesti eroprosessia?

Helena:
Kirja kuvaa hyvin totuuden mukaisesti eroprosessia.

Marjo:
Mielestäni kuvaa. Eroprosesseissa tuntuu helposti unohtuvan toiset osapuolet, kun märehtii vain omaa osaansa. Lapset jäävät heittopusseiksi, mistä saattaa tulla vakaviakin seurauksia.

Ritva:
Voisin kuvitella, että katkera eroprosessi voisi olla tällainen. Siinä ei ilmeisesti säälitellä eikä ajatella muuta kuin itseä.

Minna:
Eroprosessissa voi unohtua lasten etu. Ainakin tässä tapauksessa yksi kirjan päähenkilöistä, Sini, vaikutti haluavan kostaa entiselle miehelleen hakien yksinhuoltajuutta ja vaikeuttamalla lasten tapaamisoikeutta. Taustalla oli viinanhuuruinen väkivaltainen tilanne, jota Sini käytti lyömäaseena entistä miestään kohtaa.

Inari:
Mielestäni Toivio kuvaili eroprosessia todenmukaisesti terästettynä omilla kokemuksillaan juristina. Kirjassa näkyy miten kärjistettyjä eroprosessit voivat mahdollisesti olla ja miten pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään oikeuden edessä.

2. Voiko Sini olla mahdollinen henkilö?

Helena:
Sinin kaltaisia narsistisia äitejä on paljon, ikävä kyllä rauhallinen aviomies voidaan provosoida tilapäiseen väkivaltaisuuteen ja lapset saavat käsiä eron seurauksista.

Marjo:
Kyllä varmasti voi olla. Henkisesti tapapainoton ihminen, joka joutuu selkä seinää vasten, oirehtii odottamattomillakin tavoilla. Itsekeskeisyys ja näköalattomuus kertovat siitä, ettei ole kasvanut aikuiseksi.

Ritva:
Sini voi hyvin olla oikean henkilön kuva, me tietysti toivomme että hän ryhdistäytyisi.

Minna:
Sinin hahmo vaikutti hyvin uskottavalta. Järkipuhe lakimiestenkään taholta ei tuntunut uppoavan Siniin. Hän piti itsepäisesti kiinni rajoitetuista vaatimuksista liittyen lasten huoltajuuteen. Uusi viinaan taipuvainen miesystävä teki kaljanhajuisesta pillerielämästä yhä levottomampaa. Perheessä teini-ikäinen Veera kantoi vastuun pienien sisaruksien perusturvasta. Äiti-Sini eli oman napansa ympärillä ja piti Veeran panosta itsestään selvänä, vaikka Veeran muu elämä kärsi.

3. Onko Katariina elävä ihminen?

Helena:
Katariina on elävä työnarkomaani joita tapaa useita tämän päivän vaativassa työelämässä.

Marjo:
On. Hänhän kehittyy ja kasvaa henkisesti valtavasti tarinan edetessä. Hän saa selvitettyä menneitä asioita, jotka ovat ilmeisesti vaivanneet häntä koko elämänsä ajan. Hän löytää Veerasta sielunkumppanin, oman nuoren itsensä, ja päätyy Veeran tukihenkilöksi, henkilöksi, jota itsekin olisi aikanaan tarvinnut.

Ritva:
Katariina on melkein ainoa elävä ihminen koko kirjassa, empatiaa ja hyvää tahtoa.

Minna:
Mielestäni Katariinan henkilö ei olisi kaivannut työn haasteiden ja asiakkaiden tarinoiden lisäksi muita juonen haaroja. Kyllähän Katariinan suhtautumistavasta Veeran elämään voi vetää joitakin ymmärryksen linjoja, mutta Katariinan hahmon kiinnostavuuteen ne eivät tuoneet mitään lisää. Suhdekiemurat toiseen asianajajaan ja hämäräperäinen porraskäytävävaanija kuuluivat samaan täytekategoriaan.

Inari:
Kuvittelen Katariinan elävänä ihmisenä, vaikkakin aika kylmänä sellaisena. Silloin tällöin hänestäkin kuitenkin välittyi jotain, josta sai itsekin otteen.

4. Veera on yksi päähenkilö, onko hänellä selviytymismahdollisuuksia nykyisessä yhteiskunnassa?

Helena:
Veera on vastuun tuntoinen sisaruksistaan ja äidistään huolehtiva nuori. Goottius ja kokeilut, niistä kasvaa ulos iän karttuessa. Sisulla, ahkeruudella, hyvän tukihenkilön ja ystävien avulla hän kyllä selviytyy nyky yhteiskunnassa.

Marjo:
Näen, että hänellä on selviytymismahdollisuudet. Hän on tosin joutunut aikuistumaan ennen aikojaan, ottamaan vastuuta perheestään ja lapsuus on jäänyt liian lyhyeksi. Ehkä juuri Katariinan avulla hän saa elämänsä raiteilleen ja löytää omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa.

Ritva:
Nuoret ovat uskomattoman vahvoja, luotan siihen että Veera selviää

Minna:
Tuntuu, että Veera jäi kävelemään nuoralle; jos hän saa tuekseen turvallisen aikuisen, joka näkee hänet ja kannustaa häntä elämään sellaista elämää, kuin nuoren tytön kuuluu. Poikaystävä vaikutti olevan Veeralle pako kodin ahdistavasta todellisuudesta. Suostuminen seksiin pojan mieliksi tuntui pahalta.

Inari:
Veera on kirjan tummanpuhuva henkilö, mutta kuitenkin lupaava sellainen.

5. Onko kirjan maailma totuudenmukainen?

Helena:
Kirja kuvaa mielestäni totuudenmukaisesti lakimiesten ja asianajajien hektistä työelämää ja rankkoja huvituksia.

Marjo:
Kyllä. Loppujen lopuksi tuntui, kuin olisi lukenut viikottaisia lehtiuutisia ja paljastuksia tai vain tutkaillut tarkemmin omaa elinympäristöään.

Ritva:
Kirjan maailma on ilmeisen todenmukainen vaikka en todellakaan haluaisi olla töissä moisessa hullunmyllyssä.

Minna:
Pidin kirjan vaatimattomasta kerrontatyylistä. Asiakkaiden sosiaalisilla ongelmilla olisi halutessaan voinut mässäillä, mutta kirjailija pitäytyi asiallisen niukassa linjassa. Erityisen onnistunutta oli keskittyminen olennaiseen; Veeran ajattelu seurustelusta oli vilpittömän kipeää, Sinin katkeran kivettynyt, kohmelon samentama jääräpäisyys inhottavaa.

Inari:
Kirjan maailmasta välittyi ainakin minulle aito tunnelma. Siinä oli tiivistettynä monia ajankohtaisia ja aidosti kuvattuja ongelmia nyky-yhteiskunnassa ja maailmasta oikeuden edessä.