11.–15. kesäkuuta järjestettävillä Sodankylän elokuvajuhlilla painottuu tänä vuonna nimenomaan juhla: festivaali täyttää 40 vuotta ja elokuva 130 vuotta. Yhteistyö kolmen maineikkaan eurooppalaisen festivaalin kanssa takaa, että Sodankylässä nähdään elokuvahistorian helmiä.
Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat
Lumière-veljekset järjestivät vuoden 1895 Ranskassa ensimmäisen julkisen elokuvaesityksen. Samalla syntyi elokuva sellaisena kuin sen tunnemme. Yksi sen keskeisiä elementtejä on aina ollut jaettu kokemus ja tila. Seuraavan vuosisadan lopulla, 90 vuotta Lumièren veljesten jälkeen, Kaurismäen veljekset Aki ja Mika sekä Anssi Mänttäri perustivat oman yhteisöllisen elokuvatapahtumansa. Ensimmäisiä Sodankylän elokuvajuhlia vietettiin vuotta myöhemmin.
Juhla läpäisee koko tämänvuotisen tapahtuman, mutta sen kunniaksi festivaalille on myös kuratoitu sarja Sodankylä 40 vuotta – Elokuva 130 vuotta. Se ilahduttaa niin täysosumilla festivaalin perustajien repertuaarista kuin elokuvahistoriaa pöyhivillä ja sen perustuksiin kuuluvilla teoksilla. Aki Kaurismäen Calamari Union (1985), Mika Kaurismäen Rosso (1985) ja Anssi Mänttärin Muuttolinnun aika (1991) ovat kaikki festivaalin perustamisajan tienoilla valmistuneita elokuvia, jotka ovat kestäneet aikaa ja keränneet mainetta yhtä lailla kuin koko tapahtuma.
Kronos Kairos. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat
Tapahtuman mainetta alleviivaa festivaalin voimamiehen Peter von Baghin dokumentti Sodankylä ikuisesti (2010), joka taltioi päävieraiden kanssa käytyjä aamukeskusteluja festivaalin ensimmäisen 25 vuoden ajalta. Dokumenttikokonaisuudesta esitetään sen viimeinen osa, ”Valon draama”, jonka nimi jo kiteyttää Sodankylän taian: valkokankaalle heijastuva valo kohtaa kaltaisensa keskiyön auringossa.
Turboahdetun muodon pohjoisen eksotiikka saa Antonio Colantuonin kohudokumentissa Tämä on Suomi – Maa vailla syntiä (1970), joka ottaa virallisen Suomi-kuvan elementit – porot, saunan ja luonnon – ja rakentaa niistä sensaatioelokuvaa. Yhteistä Sodankylä ikuisesti -teoksen kanssa on yllättäen myös Peter von Bagh, joka pääsee ääneen eksploitaatioon kallellaan olevassa mondo-dokumentissa.
Sodankylä 40 vuotta – Elokuva 130 vuotta -sarjassa esitetään myös Sodankylässä vuonna 2019 vierailleen ranskalaisohjaajan Arnaud Desplechin Filmlovers!, joka on henkilökohtainen rakkauskirje elokuvalle. Sami van Ingenin Cast of Shadows (2024) puolestaan perkaa ohjaajan isoisoisän, dokumenttielokuvapioneeri Robert J. Flahertyn ja tämän perheen perintöä. Jacques Demyn rakastettu Cherbourgin sateenvarjot (1964) muistuttaa seitsemännen taiteen voimasta, jossa suloinen värisommittelu ja alituinen laulu saattavat saada rinnalleen sodan realismin.
Un Cahmbre En Ville. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat
Sodankylän elokuvajuhlista on tullut käsite kotimaisessa ja kansainvälisessä elokuvamaailmassa. Festivaalin vieraisiin on lukeutunut maailman parhaimpia tekijöitä, visionäärejä ja lajin uudistajia Agnès Vardasta Francis Ford Coppolaan, Chantal Akermanista Apichatpong Weerasethakuliin ja Michael Powellista Samira Makhmalbafiin. Tänäkin vuonna kansainvälisiin vieraisiin mahtuu nimiä, jotka ovat sementoineet nimensä elokuvan historiaan.
Margarethe von Trotta on 1970-luvulta asti kuulunut maailman johtaviin feministisen elokuvan tekijöihin. Samalla vuosikymmenellä uransa aloittivat myös esseistisistä elokuvistaan tunnettu kulttinimi Chris Petit ja punkrockin myötä maailmanmaineeseen ponnistanut ohjaaja Julien Temple. Jo edellisellä vuosikymmenellä Robert Bressonin ohjaamana esikoiselokuvansa tehnyt Dominique Sanda näytteli 1970-luvulla muun muassa Bernando Bertoluccin, Vittorio De Sican, John Frankenheimerin ja Mauro Bologninin elokuvissa.
Sodankylässä erityisedustuksen tuolta vuosikymmeneltä saa vuosi 1975. Kolmen maineikkaan eurooppalaisen elokuvafestivaalin – Summer Film Schoolin (Tsekki), FEMA La Rochellen (Ranska) ja Bergamo Film Meetingin (Italia) – kanssa yhteistyössä muodostettu ohjelmakokonaisuus koostuu vuoden viidestä merkkiteoksesta.
Yksi niistä on tämän vuoden vieraan von Trottan ja Volker Schlöndorffin yhdessä ohjaama Katharina Blumin menetetty maine, joka kuvaa pysähdyttävästi ja tässäkin ajassa resonoiden länsisaksalaista moraalipaniikkia. Niiden lisäksi sarjaan kuuluvat yhdysvaltalais-englantilaisen Joseph Loseyn Romanttinen nainen, puolalaisen Krzysztof Zanussin Välitilinpäätös, italialaisen Michelangelo Antonionin Ammatti: Reportteri ja norjalaisen Anja Breienin teos Aviovaimoja.
50-vuotisjuhlaansa viettävät elokuvat tuovat valkokankaalle kompleksisia hahmotutkielmia ja kimuranttia ihmissuhdedynamiikkaa tinkimättömien tekijöiden kädenjäljellä varustettuna.
Festivaalin elokuvaohjelmasta vastaa juhlien taiteellinen toimikunta, johon kuuluvat Aki ja Mika Kaurismäki sekä taiteellinen johtaja Timo Malmi.
