Brittitaiteilija Keith Tysonin taiteessa kaikki liittyy kaikkeen, yllättävästi ja ilman hierarkiaa. Tähän viittaa myös hänen näyttelynsä nimi Universal Symphony. Turner-palkitun taiteilijan uran suurin yksityisnäyttely avautuu Serlachiuksella 24.5.
Keith Tyson, Luontomaalaus (Syvä osuma), 2010, sekatekniikka alumiinille.. Kuva: Ian Parsons
Keith Tysonia (s. 1969) on hankala määritellä taiteilijana, sillä hän ei ole kiinnostunut tunnistettavasta tyylistä tai itsensä ilmaisemisesta. Häntä kiinnostavat taiteen, tekniikan ja tieteen rajapinnat, miten asiat liittyvät toisiinsa ja miten yksi asia johtaa toiseen.
Tyson tarkastelee teoksissaan erilaisia voimia, suhteita ja prosesseja, joiden avulla pyrimme ymmärtämään maailmaa ja joiden kautta asiat ja ilmiöt saavat merkityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset fyysiset ja kemialliset tapahtumaketjut, tekoälyn käyttämät kielimallit sekä kvanttifysiikan uusimmat saavutukset, mutta myös runous ja mytologia.
Lapsesta asti ohjelmointia harrastanut ja konetekniikkaa ennen taiteilijanuraansa opiskellut Tyson hallitsee välineensä ja materiaalinsa, olipa kyseessä maalaus, veistos, valokuva tai piirros. Hän on myös etevä ohjelmoija, jolle tekoäly ja algoritmit ovat jokapäiväisiä työkaluja.
Näyttelyn kuraattorin Timo Valjakan mukaan Tyson näkee taiteen yrityksenä puhua siitä, mistä muilla keinoin ei voida puhua. Hänen teoksensa perustuvat yhtä lailla tietoon ja tunteeseen kuin katsojan kokemukseen niiden ääressä. Tästä esimerkkinä on monumentaalinen 16 kuutiometriä valtamerta (Atlantti), 2024, pronssiveistos, joka on tarkka esitys valtameren massasta ja syvyydestä.
Keith Tyson, Pimeä aurinkokello, 2024, pronssi, ruostumaton teräs, elektroninen ohjain, moottori, kivijalusta. Kuva: Keith Tyson Projects
Luonnonlait taiteen taustalla
Suuri osa näyttelyn teoksista on uusia ja valmistunut tätä näyttelyä varten, mutta mukana on myös varhaisempia teoksia. Niistä neljä on Tysonin 1990-luvulla kehittämän Taidekoneen avulla toteutettuja ja haastavat pohtimaan ihmisen ja koneen suhdetta.
Taidekone on joukko tietokoneeseen ohjelmoituja algoritmeja. Kun Taidekone käsittelee sille syötetyn materiaalin annettujen ehtojen mukaisesti, se tuottaa joukon ohjeita, joiden mukaan Tyson toteuttaa taideteoksen. Ohjeet sisältävät teoksen aiheen, mitat, materiaalit ja muut kulloinkin tarvittavat parametrit.
Suurikokoinen Luontomaalaus (Syvä osuma), 2010, on puolestaan syntynyt painovoiman, nesteiden dynamiikan ja kemiallisten reaktioiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Sitä tehdessään Tyson luopui lähes kaikesta kontrollista ja antoi kemikaalien löytää itse paikkansa. Hän kutsuu teosta luontomaalaukseksi, koska se ei ole luonnon kuva, vaan sitä muovaavien voimien ilmentymä.
Serlachius Kartanon puistoon tulee kineettinen veistos Pimeä aurinkokello, 2024, tyylitelty ihmishahmo kivestä tehdyllä jalustalla. Siinä Tyson on korvannut perinteisen aurinkokellon edustaman maailmankuvan verrattomasti suuremmalla. Hahmon pitkä etusormi osoittaa meille joka hetki, missä on Linnunradan keskipisteessä oleva massiivinen musta aukko Sagittarius A*. Mäntästä on sinne matkaa 27 000 valovuotta.
Keith Tysonin näyttely Universal Symphony on esillä Serlachius Kartanolla 24.5.–26.10.2025.
