Kansanooppera on sitä lajia, mitä miekin ymmärrän, kun ei lauleta korkeelta ja kovaa, vaan ihan sillai kansantajuisesti helppoa ja vaivatonta kansan musiikkia. Aleksanteri II:n aikaan esitetään Elimäellä, museoalueella, joten hyvin pääsee aikamatkalle.
Jouni Sjöblom on jälleen tehnyt ihailtavan suuren työn, kun on käsikirjoittanut ja säveltänyt kansanoopperan. Kaikki laulut ja niihin sanat, no ei ihan, sillä kyllä Maamme-laulu ja Oolannin sota taisvat olla jo ennestään tehtyjä. Vaan siis pääosa lauluista on Sjöblomin loihtimia.
Aleksanteri ll:n aikaan on historiaa ja meidän nurkilta, koska yksi pääosista on Jaalan Rinssillä, vääpeli Juho Prins´llä.. "Juonen taustalla ovat Kouvolan kylän Mäkikylän tapahtumat vuosina 1853-1870." Oikeesti nämä henkilöt ovat siis joskus eläneet eli ei heitä keksitty ole.
Koko huikean spektaakkelin on ohjannut Piia Kleimola. Hieno lavastus oln työryhmän. Puvut, jotka ovat niin ajanmukaisia, että itekkin haluaisi sellaisessa vermeessä olla, niin Seija Kiuru-Lavaste pätevine naisineen ja XAMK ovat loihtineet ne hamoset yms.
Aleksanteri II oli edistyksellinen keisari, jota tässä kansanoopperassa esittää Hannu Kuoppamäki. Jaalan Rinssi lähtee sotaan ja osassa oli Terho Happonen. Jotenkin sympatiat kallistui nuoren Rinssin osaa esittävään Luukas Kaskimaahan, joka oli estraadilla kuin kotonaan. Rinssillä jää morsian Maria Wilhelmiina ikävöimään ja hänen roolinsa kauniisti vetää Sara Hautamäki.
Koko esitys etenee niin, että yleisö voi seurata sitä Libretosta. Hyvä, etten alkanut laulaa tai lausua mukana. On puhekuoroa, josta ihan väistämättä tuli mieleen rap, no antaakaa anteeksi, ei tietenkää muuta kun äkkiä miun mielessä.
Muutenkin oli mukavaa, kun lapsia oli mukana. Koska mikäs tarina se sellainen on, missä ei lapsia olisi. Kiva muistinpalautus oli sekin, milloin kansakoulu aloitti. Opettaja Fanny Gestrin (Mia Suursalmi) tarkastaa lapsia Petter Erik Lindholmin (Heikki Heinonen) kanssa Mustilan kansakoulussa.
Oli Johan Didrik Petterson (Ossi Koivusaari), Kouvolan kylän kauppias, joka tuntui ostavan vähän sitä sun tätä. Hänen kauppansa edustalla sai kuumaa kahvia ja rinkeleitä ja mikä parasta, kiertävät sirkuslaiset esittivät temppujaan. Tykkimäen sirkuskoululaiset olivat elementissään. Johan Didrik Petterson oli kovasti myötämielinen ja teki itseään kansalle tykö, kävipä miunkii kättä suuteloimassa.
Jos historiaa voi kertoa näin, laulamalla ja tanssimalla, niin miten se voikin olla mielenkiintoista ja hauskaa. Suuri määrä ihmisiä on estraadilla, on kuoroa ja tanssijoita, niin ja bändi! Esitys sujuu letkeästi ja iloisella mielellä, niin että yleisö ei kerkee katsoa kelloa eikä haukotella. Väliajalla ja esityksen jälkeen kuulin, kuinka ihmiset puhuivat, miten oli hyvä ja hienosti esitetty ja mie vaan nyökyttelin.
Enempää en kerro, menkää ja kokekaa. On meinaan niin kokemisen arvoinen esitys.
