Kansallisteatterin ajankohtainen spektaakkeli Kansanhiihto pyrkii avaamaan uuden keskustelukulman urheilun etiikkaan ja siihen liittyviin ongelmiin, sankaruuteen ja urheilun takahuoneisiin.
Näytelmä Kansanhiihto on leimattu etukäteen Mika Myllylä –analyysiksi, mitä se ei ole huolimatta siitä, että näytelmän moni asia toteutuu hänen elämässään.
Kansanhiihdon tekstisisällön tekijät Mika Myllyaho, Paula Korva ja Taina West ovat kehittäneet melkoisen sanomisten kokonaisuuden, jossa herätellään julkisen keskustelun ja urheilun resurssien ja tavoitteiden kritiikkiä. Yleensä epookkimainen luomus itsessään on houkuttava tapa analysoida aikojen tapahtumia. Moni tunnettu kirjoittaja on laittanut parhaansa likoon aikakausien esittelyssä ja langennut latteuteen. Hetken poimiminen aikakaudesta on helpompaa kuin aikakauden marssittaminen kirjallisuuteen – tai teatterin näyttämölle.
Kansanhiihdossa on monta loistavaa oivallusta, mutta vain osa niistä avautuu katsojalle saakka. Urheilu edustaa monelle suomalaiselle kuningashuonetta, josta on lupa puhua ihan kaikkea. Mutta sen takana olevista taustavirtauksista tiedetään vähän. Kansanhiihto riepotteli urheilun tekopyhää ja kaksinaismoralistista maailmaa, mutta järjestelmällisempi asioiden kasaaminen ei olisi ollut haitaksi.
Vaikka esityksessä kyse ei ole tietenkään yksittäisestä urheilijasta tai hiihtäjästä, urheilun moraliteettiin liittyvät avoimet kysymykset liimaa mielellään johonkin urheilujulkkikseen. Mika Myllylä, Marja-Liisa Kirvesniemi, Esko Aho ja monet muut edustivat urheilun moninaisia kasvoja ja legendoja. Esko Ahon hahmosta on luotu epookkiovien availija ja kertoja, mutta hänen muistelunsa ei oikein kanna huolimatta taaksepäin katsovan minän vilpittömästä tahdosta.
Olisi ollut kiinnostavaa katsoa, millaisen jänteen teatteri luo hiihtomogulien lähihistoriaan ja urheilun kokemaan julkisuuteen. Lähihistoriallinen – ja myös poliittinen – analyysi teatterin lavalla olisi kiintoisaa, sillä kaikilla on henkilöistä ja asioista oma mielikuvansa ja tietonsa. Kansanhiihto ei oikein vastannut odotusta, mutta jättihän se paljon kysymyksiä pohdittaviksi. Keitä ovat toppatakkiset pönöttäjät tänään, mitä kaikkea puuhataan salaa henkisissä lasikopeissa, mitä kansalle kerrotaan urheilusta? Ja mitä ei kerrota? Ja miten sankareiden eli urheilijoiden käy himokkaassa mediamaailmassa. Tähän mennessä liian usein huonosti.
Kansanhiihdon lavastus ja eri aikakausilta koostetut kuvapätkät tukivat esitystä ja muistuttivat, miten hiihdettiin perässä myös pyöreät 30 vuotta sitten. Vaikka tätä esitystä ei ehkä kirjata menestyneiden teosten aikakirjaan, Kansallisteatterin rohkea ajassa kiinni oleva spektaakkeli on rohkea teko. Tarvitsemme tukea ja oivalluksia ajan seuraamiseen, johon taiteella on sanansa sanottavana.
Kansallisteatteri: http://www.kansallisteatteri.fi/
Kansanhiihto 2012. Kuvassa mm. Jukka Puotila ja Antti Luusuaniemi. Kuvaaja Nico Backström / Kansallisteatteri.
Kansanhiihto 2012. Kuvaaja Nico Backström / Kansallisteatteri.
