Kun puhutaan kirjallisuudesta ja musiikista, Orfeus ja Eurydike -sanaparin kuulee useassa yhteydessä. Sisältö kumisee antiikkisena ja iskee ajatuksiin hienoa, käsittämätöntä historiaa ja viisautta.
Kyse on kuitenkin varsin yksinkertaisesta asiasta: aviopuoliso Eurydike kuolee ja toinen puoliso Orfeus yrittää saada kuolleen vaimonsa takaisin. Mitä siinä välissä on, on näytelmä.
Eurydike. Kuva: Sarah Ruhi. Kansallisteatteri.
Pienellä näyttämöllä ohjaaja Yana Ross laajentaa puolisorakkauden laveampaan yhteyteen, johon sisältyy edesmenneiden perheenjäsenten olemassaolo. Lapsi kysyy, mikä on kuolema. Niin voi kysyä myös kuulija, kun Eurydike ja Orfeus aloittavat piirileikkinsä kuoleman kanssa.
Eurydike. Kuva: Sarah Ruhi. Kansallisteatteri.
Yana Ross sanoo muistelevansa omia vanhempiaan arvioidessaan ohjaamaansa Eurydikea. Elävä pariskunta he ovatkin: toinen lukee kirjojaan, toinen tekee musiikkiaan, kumpikin rakastaa toistaan ja kummallakin on tiukka ote elämästä ja valmius ajaa omaa asiaansa. Kuuleeko Orfeus musiikin tekemisessään Eurydikea ja haluaako tämä kuunnella Orfeusta omasta maailmastaan.
Kuolema katkaisee elämän, jonka jälkeinen maailma on salattu. Tässä nykyversiossa ehkä kysytään, tarvitaanko kuoleminen läheisten tuntemiseen ja suhteen pysyttämiseen. Eurydike vaeltaa manalassaan isänsä, isoäitinsä ja muiden kanssa, ja joutuu miettimään, kenen kanssa kulkee ja mitä kenelle puhuu - tai kuuleeko kukaan. Maailmojen lomittuminen suorastaan alleviivataan.
Mieleen jää varmasti Emmi Parviaisen rakentama Eurydike, seksikäs, avoin, epäröivä nuori vaimo ja tytär, jonka isä Juha Muje on manalassa varsin inhimillinen ja huolehtiva. Uskaltaisiko sanoa, että aviopuoliso Harri Nousiaisen Orfeuksessa on annos miehistä ryntäämistä ja väkipäistä asiansa ajamista. Kuolemankin se melkein selättää.
Eurydike. Kuva: Sarah Ruhi. Kansallisteatteri.
Jännite ihmisten välillä kestää koko näytelmän ajan - 2000-luvun Eurydiken ja Orfeuksen ote pitää.
Lavastus tuki hienosti näytelmän sisältöä. Erityisesti syntymiseen liittyvä vesi on toteutettu kiehtovasti: vesipallossa pyristelevä ihminen syntyy uudelleen - mihin.
Eurydike. Kuva: Sarah Ruhi. Kansallisteatteri.
