Kaakon Kamarimusiikin musiikkimatkan perjantai 4.7. Virolahdella vei Harjun hovin yli 200-vuotiaaseen päärakennuksen aitoon kamarimusiikin miljööseen ja Tšekin rikkaan musiikkiperinteen pariin. Toisena konserttisarjana matka jatkui Espanjan värikkäisiin rytmeihin Klamilan kyläkirkossa.
Antonin Dvorákin 'Amerikkalainen' ja Petteri Iivonen (viulu, vas.), Matti Koponen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu) ja Samuli Peltonen (sello). Kuva: cc-bysa Amusa.fi
Tšekki ja sen osat Böömi ja Määri ovat tuottaneet muusikoita 1600-luvusta lähtien ja 1700-luvulla näitä alueita pidettiin jopa 'Euroopan konservatoriona' (Burney). Maan muusikot vaikuttivat myöhemminkin eri Euroopan maissa ja vaikuttivat aikansa tyylisuuntiin.
Päiväkonsertin tuntuma tšekkiläiseen musiikkiin lähti Bohuslav Martinún Sonaatilla nro 1 sellolle ja pianolle Samuli Peltosen (sello) ja Tuomas Turriagon (piano) tulkitsemana. Säveltäjää pidetään maansa neoklassismin pääedustajana. Kuultu sonaatti on sävelletty vuonna 1939, jolloin Martinú pakeni Euroopan sotatilannetta. Tähän liittyviä kaikuja voi aistia teoksen tummahkoista soinneista ja voimakkaista rytmityksistä, jotka vaihtuivat herkempiin sointeihin ja tasaisiin jaksoihin. Kaksi soitinta saivat yllättävästi isomman orkesterin tunnun.
Antonin Dvorák kuuluu Tšekin tunnettuihin säveltäjänimiin ja Harjun hovin iltapäivässä soi säveltäjän kuuluisin kvartetto, Jousikvartetto nro 12 F-duuri, joka on saanut nimityksen 'Amerikkalainen'. Teos on syntynyt säveltäjän oleskellessa 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Jousikvartetto sisältää vaikutteita sekä sikäläisestä kansanmusiikista että afroamerikkalaisesta ja alkuperäiskansojen musiikista.
Esitys oli täynnä iloista tunnelmaa, tutunomaista kansanlaulun teemaa ja afroamerikkalaista kaihoa. Parhaimmillaan kuvitteli olevansa vanhan lännen elokuvan valloitusretkellä. Sävellyksen positiivisen otteen voi ajatella myös aikaa, jolloin se syntyi: rakennettiin uutta maailmaa, muutettiin Euroopasta Amerikkaan, tehtiin rautateita ja teollistuminen oli alkanut. Kvarteton finaalin dynaamisuus sai aikaan kylmät väreet, todellinen soittajien riiehakas huipennus teokselle!
Antonin Dvorákin 'Dumky' ja Matti Koponen (viulu), Liisa Malmivaara (piano) ja Tuomas Ylinen (sello). Kuva: ss-by-sa Amusa.fi
Antonin Dvorákilta kuultiin toinenkin teos eli Pianotrio nro 4 e-molli, 'Dumky'. Tämä tarkoittaa slaavilaista mietistkelevää sävelmuotoa, Dumkaa. Esitys piti sisällään kuusi osaa ja niissä tunnelmat vaihtuivat nopeasti slaavilaisesta pohjavireestä tummahkoon mietiskelyyn ja heti sen jälkeen tanssahteluun muistuttaen unkarilaisia tansseja. Tuomas Ylisen sellotulkinta oli ihailtavan sujuvaa nopeissa tunnelmasta toiseen siirtymissä.
Tuomas Turriago (piano). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Illan konsertti Klamilan kyläkirkossa vei Kaakon Kamarimusiikin kesän 2025 musiikkimatkan teeman mukaisesti sopivasti lämpimään Espanjaan, mikä sopi hyvin viileään kesäiltaan tuulisen myrskyisän yön jälkeen. Ensimmäisenä matkaan päästiin Tuomas Turriagon pianon siivittämänä Isaac Albénizin 3 kappaleella soolopianolle sarjasta Iberia ja myöhemmin kuultiin osa España.
Ensimmäisen osan El Albaicin ja kolmas osa Sevillassa sijaitseva Triana ovat kumpikin romanien asuinalueita. Toinen osa on nimeltään Almeria ja siinä piano kertoi helmeilevästä merestä ja Andalusian auringosta. Lopun Trianan kuumista tunnelmista Tuomas Turriago otti flyygelillä irti kaiken mahdollisen. España-osuudessa osat ovat Preludio, Tango, Malagueña ja baskilainen tanssi ja Turriagon mukaan kyseessä oli salonkimaisempi osuus. Otsikoiden mukaisesti Turriago loihti esiin espanjalaiset tanssirytmit ja pelkkä piano osoitti hämmästyttävän täyteläistä värikkyyttä ja intensiivisyyttä.
Samuel De Fallan Suite populaire Espagnole sellolle ja pianolle oli hieno vuoropuhelu Tuomas Ylisen sellon ja Liisa Malmivaaran pianon välillä. Ylisen sello lumosi täysin soljuvalla helmeilyllään. Teos sisälsi vangitsevaa tanssillista ja laulullista ainesta. Välillä voi kuvitella olevansa espanjalaisessa kyläjuhlassa, feriassa ja seuraavaksi flamencoa katsomassa.
Petteri Iivonen (viulu) ja Liisa Malmivaara (piano). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Konsertin päättivät Petteri Iivonen ja Liisa Malmivaara Pablo Sarasaten kokoelmalla sarjasta Espanjalaisia tansseja viululle ja pianolle, osat Malagueña, Habanera Op 23, Jota Navarra, Playera ja Habanera Op 26. Teos on todellinen virtuoosinen tanssisarja ja viulun juhlamarssi. Ei voinut kun henkeä pidättäen katsoa Petteri Iivosen viulun käsittelyä ja intensiivistä otetta, jolla tanssit elivät ja sävelet liukuivat viulun kielillä. Aivan uskomattomana huipentumana oli lopun Habanera, todellista räiskettä, joka päättyi raikuviin aplodeihin. Keäsillan viileys unohtui espanjalaisrytmien alle tyystin.
Marja Jähi-Salo
