Kaakon Kamarimusiikki vei avauspäivänä vaikuttaville musiikkimatkoille Suomeen ja Ranskaan

Yhdestoista Kaakon Kamarimusiikki avasi tämän kesän konserttisarjansa matkailuteemanssa mukaisesti viemällä musiikillisille matkoille kotoisasti ensin Suomeen Pyhtään Pyhän Henrikin keskiaikaiseen kirkkoon keskiviikkona 2.7. Illalla yleisö pääsi nauttimaan matkasta Ranskaan ja maan tunnettujen säveltäjien teoksista haltioitumiseen asti Haminassa Johanneksen kirkossa. Jokaisen päivän konserteille on nimetty maa, jonka musiikista esitykset koostuvat.

Kuvassa ovat vasemmalla Petteri Iivonen soittamassa viulua, takanaan Matti Koponen ja oikealla Eriikka Nylund vaaleassa mekossa soittamassa alttoviulua ja hänen oikealla puolella Tuomas Ylinen soittamassa selloa. Vasemmalla edessä näkyy osa saarnastuolista, joka on koristeltu kaiverruksin ja taustalla puinen alttarikaappi sekä sen yläpuolella krusifiksi. Seinällä on maalaukset ja hautausvaakuna.

Petteri Iivonen (viulu, vas.), Matti Koponen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu) ja Tuomas Ylinen (sello) Pyhtään Pyhön Henrikin kirkossa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

Kuin tilauksesta kaunis, aurinkoisen lämmin kesäpäivä viritti jo etukäteen tunnelmaan, jota Pyhtään keskiaikainen, myöhäisgotiikkaa edustava harmaakivikirkko vahvisti. Tänä vuonna vietetään kirkon ja seurakunnan 565-vuotisjuhlavuotta. Paikallishistorian asiantuntija Pekka Karlsson kertoi aluksi kirkon historiasta, jossa painottuivat mm. hyvin säilyneet ja restauroidut seinämaalaukset. Alkuperäisiä maalauksia oli vuoden 1907 kunnostustöissä saatu ansiokkaasti esiin.

Konsertti alkoi, ehkä suorastaan itseoikeutetusti, kansallisen ikonimme Jean Sibeliuksen sävellyksellä ja valituksi oli tullut Jousikvartetto d-molli, Op. 56 ”Voces intimae”. Tämä säveltäjän myöhäisteos oli nimensä mukaisesti intiimi ja vaihteli eri tunnetasoissa sekä purkauksissa. Mukana oli elämän vivahteita, jo kypsiä sellaisia, säveltäjälle ominaista tummuutta unohtamatta. Sitä jotakin suomalaista, jonka tunnistamme. Petteri Iivosen viulu lähti parhaimmillaan sellaiseen lentoon, että kirkon erinomainen akustiikka soi lattiasta kattoon.

Sibeliusta seurasi Virolahden oman pojan, säveltäjä Uuno Klamin Teoksia soolopianolle. Tuomas Turriago sai viidestä eri teoksesta koostuneen ohjelmiston helmeilemään, Klamin teoksille ominainen merellisyys oli aistittavissa. Vaikkapa Pieni sarja vuodelta 1957, Allegretto – Maisema oli kuin johdanto Kaakon Kamarimusiikin toisen päivän, torstai meriretkelle Kuorsalon saareen. Retki lähtee Klamin kotikylästä Klamilasta ja ohittaa hänen mökkisaarensa.

Kuvassa on alhaalla etualalla yleisöä ja alttarin edessä laulamassa oikealla Samuli Takkula ja vasemmalla soittamassa pianoa selin Tuomas Turriago sekä hänen vieressään vasemmalla nuorin kääntäjänä nuori nainen. Vasemmalla näkyy tumman ruskean sävyinen koristeltu saarnastuoli, jossa on veistoskoristeltu yläosa. Taustalla näkyy alttarikaappi ja krusifiksi sekä oikealla tiilinen pylväs.

Esiiintymässä Tuomas Turriago (piano) ja baritoni Samuli Takkula. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

Työtaistelut eivät jättäneet väliin Kaakon Kamarimusiikkiakaan. Bassobaritoni Erik Rousin oli määrä esiintyä Pyhtään kirkossa, mutta Ilmailualan Unionin lakko esti saapumisen tähän konserttiin. Pikavauhtia paikalle oli saapunut Rousin tilalle Suomen kansallisoopperassa työskentelevä baritoni Samuli Takkula. Mahtavan jykevästi kaikuivat Takkulan tulkitemana Oskar Merikannon Elämälle ja Merrellä sekä tunteikkaasti Käy kirkkomaata vanhat mummot. Toivo Kuulan kaihoisuutta ilmensivät Kesäyö kirkkomaalla, Vanha syyslaulu ja Epilogi.

Pyhtään konsertti kuului Kamarimusiikkia kyliin -hankkeeseen, jota rahoittaa Leader Sepra.

Ranskalaiset tunnelmat suorastaan vyöryivät illan konsertissa Haminan Johanneksen kirkossa. Matti Koponen, viulu ja Tuomas Turriago, piano, aloittivat Lili Boulangerin Nocturnella & Cortégella. Oman aikanaan miessäveltäjien rinnalle kuuluisuuteen yltänyt nuori nainen voitti ensimmäisen naissäveltäjänä vuonna 1913 Prix de Rome -palkinnon, mikä herätti aikanaan kielteisiä purkauksia miehissä. Säveltäjä menehtyi vain 24 vuotiaana, mutta ehti tehdä jo merkittävän uran. Oli jännittävää seurata sekä lyyristä että leikittelevää otetta, jonka Koposen viulu loi teokselle.

Ranskalaisten tapaa elää arjessa on kuvattu joskus osaamiseksi keventää: nautitaan ystävistä, hyvästä ruuasta ja juomasta sekä omasta kulttuurista. Jollakin tavalla tämä heijastui myös illan musiikissa, havumetsien tummuus ei tullut mieleen. Ilta jatkuiGabriel Faurén Pianokvartetolla c-molli Op.15. Esityksen loihtivat yleisölle Petteri Iivonen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu), Samuli Peltonen (sello) ja Tuomas Turriago (piano). Siinä oli vauhtia, vaihtelevuutta ja intensiteettiä. Allegro oli molto, Petteri Iivoselta tuli täydellinen loppuhuippennus, ensimmäinen vyörytys oli valmis.

Kuvassa on vasemmalla edessä soittamassa istuen viulua Jukka Merjanen ja hänta vastapäätä soittamassa selloa Samuli Peltonen. Takana näkyy flyygelin ääressä Tuomas Turriago. Taustalla näkyy osa alttaritaulusta.

Jukka Merjanen (viulu), Samuli Peltonen (sello) ja Tuomas Turriago (piano) Haminan Johanneksen kirkossa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

Lisää oli tulossa, kun Jukka Merjanen (viulu) ja Tuomas Turriago (piano) jatkoivat konserttia Claude Debussyn Sonaatilla viululle ja pianolle g-molli. Finaali oli herkkien sävyjen jälkeen vahvan vavahduttavaa.

Ranskan matkasta ei voi päästä ohi ilman Maurice Ravelia. Viimeisenä teoksena kuultiin Pianotrio a-molli ja sitä pidetään teknisesti erittäin vaativana. Ei voinut kuin ihailla Kaakon Kamarimusiikin soittajien ammattitaitoa, kun Ravel soi vaikuttavalla intensiteetillä ja vyöryi läpi.

Musiikkimatka lähti käyntiin sekä tunteikkaasti että räväkästi Kaakon Kamarimusiikissa maamme eturivin ammattilaisten käsissä ja uusia maita on tulossa . Ilmassa on uteliasta odotusta...

Marja Jähi-Salo