Ateneumin taidemuseo on hankkinut kokoelmaansa kevään 2017 aikana kaikkiaan kahdeksan veistosta. Näistä kuvanveistäjä Heikki W. Virolaisen (1936–2004) kolmemetrinen puuveistos Ilman impi (1970) on tästä lähtien pysyvästi esillä Suomen taiteen tarina -näyttelyn Kalevala-salissa.
Kokoelmaa merkittävällä tavalla täydentävät Helena Pylkkäsen (s. 1945) ja Marjo Lahtisen (s. 1944) veistokset nähdään puolestaan tulevissa näyttelyissä.
”Olemme hankkineet näyttävät kokonaisuudet vahvojen veistäjien teoksia. Kuvanveisto on huikea taiteenlaji, joka ansaitsee tuntuvamman paikan kokoelmassamme”, museonjohtaja Susanna Pettersson sanoo.
Ilman impi, Heikki W. Virolainen. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen
Nyt hankitut teokset ilmentävät kuvanveiston monipuolisuutta. Heikki W. Virolainen toteutti vuosina 1964–1970 sarjan Kalevala-aiheisia, voimakkailla väreillä maalattuja puuveistoksia, joiden rituaalinomaiset asennot, tyylitelty muotokieli ja kirkkaat värit muistuttavat primitiivistä taidetta. Yksityisessä omistuksessa ollut Ilman impi on yksi tämän kauden tärkeimpiä teoksia.
Helena Pylkkäseltä kokoelmaan on puolestaan hankittu kaksi teosta, Hirvivaara (1980) sekä Maskuliini / Makaava torso (1986–1987). Kivestä veistetty Hirvivaara kuuluu eläinten päitä kuvaavaan sarjaan, johon taiteilija on muotoillut hirven ja hevosen kalloja eri materiaaleista. Pronssinen Maskuliini / Makaava torso on aiheena tuttu jo antiikin taiteesta.
Kokoelmaa merkittävällä tavalla täydentävät Helena Pylkkäsen (s. 1945) ja Marjo Lahtisen (s. 1944) veistokset nähdään puolestaan tulevissa näyttelyissä.
”Olemme hankkineet näyttävät kokonaisuudet vahvojen veistäjien teoksia. Kuvanveisto on huikea taiteenlaji, joka ansaitsee tuntuvamman paikan kokoelmassamme”, museonjohtaja Susanna Pettersson sanoo.
Nyt hankitut teokset ilmentävät kuvanveiston monipuolisuutta. Heikki W. Virolainen toteutti vuosina 1964–1970 sarjan Kalevala-aiheisia, voimakkailla väreillä maalattuja puuveistoksia, joiden rituaalinomaiset asennot, tyylitelty muotokieli ja kirkkaat värit muistuttavat primitiivistä taidetta. Yksityisessä omistuksessa ollut Ilman impi on yksi tämän kauden tärkeimpiä teoksia.
Naisen torso, Marjo Lahtinen. Kuva: Wikipedia
Helena Pylkkäseltä kokoelmaan on puolestaan hankittu kaksi teosta, Hirvivaara (1980) sekä Maskuliini / Makaava torso (1986–1987). Kivestä veistetty Hirvivaara kuuluu eläinten päitä kuvaavaan sarjaan, johon taiteilija on muotoillut hirven ja hevosen kalloja eri materiaaleista. Pronssinen Maskuliini / Makaava torso on aiheena tuttu jo antiikin taiteesta.
Ihmisvartalon tinkimättömänä pelkistäjänä tunnetulta Marjo Lahtiselta on hankittu viisi teosta: Naisen torso (1982), Miehen torso (1983), Miehen torso (ajoittamaton), Rintakuva (1992) sekä Kädellinen (1996). Lahtinen on hionut ilmaisuaan yli neljän vuosikymmenen ajan.
”Helena Pylkkänen ja Marjo Lahtinen ovat molemmat taiteilijoita, joihin haluamme kiinnittää huomiota. Teosten tekninen virtuositeetti on huomattava. Molemmat taiteilijat ovat käyttäneet teostensa lähtökohtana ihmiskehoa. Lahtisen torsot ovat ikään kuin idea ihmisestä siinä missä Pylkkänen näyttää myös ihmiskehon lihallisuuden”, Pettersson sanoo.
