Hyppää pääsisältöön
Marja Jähi-Salo / 06.07.2019

Taikafagotti soi kantaesityksessä ja musiikin sieluun hypättiin Kaakon Kamarimusiikin kolmantena päivänä

Fagotilla oli torstaina 4.7. oma konsertti Harjun Hovissa Virolahdella. Hannoverin musiikkikorkeakoulun professori Bence Bogányi loihti virtuoottisen tunnelman, jonka täydensi maailman kantaesitys, Sonaatti fagotille ja pianolle.  Sävellys on fagotistin veljen Gergely Bogányin.  Kaakon Kamarimusiikin toisessa torstaikonsertissa soi jykevästi Brahms ja Šostakovitš  oli vahvasti  Šostakovitš.  Päivän ohjelmassa oli myös meriretki Tammion saarelle ja Bach-konsertti.

 

Kuvassa Bence Boganyi soittaa fagottia.  Hänellä on tummat hiukset ja päällään kirjavakuvioinen tumman violetti-musta paita.  Taustalla näkuu ruskea flyygeli ja oikealla ikkunasta näkyy pihan puita.

Bence Bogányi Harjun Hovissa.  Kuva: cc-by-ca Amsua.fi

 

Bence Bogányi aloitti Taikafagotti-konsertin yhdessä pianisti Tuomas Turriagon kanssa Antonio Vivaldin Sonaatilla g-molli. Bogányi halusi osoittaa, mitä kaikkea fagotilla voidaan tehdä, sillä se ei ole kovin yleinen soolosoitin.  Ohjelma oli tehty tarkoituksella monipuoliseksi ja Vivaldista hypättiin eteenpäin noin 300 vuotta barokista lähelle nykypäivää unkarilaisen Emil Petrovicsin Passacaglia in Bluesiin.  Viimeksi mainittu toimi ikäänkuin  johdantona sitä seuranneelle maailman kantaesitykselle.

Bogányin veljekset Bence ja Gergely muuttivat unkarilaisten vanhempiensa kanssa Suomeen vuonna 1987.  Molemmat opiskelivat Sibelius-Akatemiassa ja Bence Bogányi kiinnitettiin Suomen kansallisoopperan soolofagotiksi jo 20-vuotiaana.  Gergely Bogányin soitin on piano, mutta idea omasta sävellyksestä  fagotille lähti veljen erinomaisesta soittotaidosta ja havainnosta, että repertuaari fagotille ei ole kovin laaja.  

Sonaatissa fagotille ja pianolle on kolme osaa ja säveltäjä väitti, että ensimmäinen osa on ehdottomasti paras.  Sitä ei ole kuitenkaan vielä tehty, se on vasta Bogányin päässä.  Konsertissa kuultiin nyt toinen ja kolmas osa.  Toinen osa on hidas ja se kuvaa paaston ajan kärsimystä.  Säveltäjän mukaan se ei ole kuin Suomen kesä vaan pikemminkin kuvaa talven synkkyyttä.

 

Kuvassa on Gergely Boganyi Harjun Hovissa sonaattinsa kantaesityksen jälkeen.  Hänellä on tummat hiukset ja musta paita päällä. Kuva on puolivartalokuva.  Kädessään hänellä on punaisia kukkia ja sävellyksensä nuotit.Kuvassa on Gergely Boganyi Harjun Hovissa sonaattinsa kantaesityksen jälkeen.  Hänellä on tummat hiukset ja musta paita päällä. Kuva on puolivartalokuva.  Kädessään hänellä on punaisia kukkia ja sävellyksensä nuotit.

Gergely Bogányi kädessään kantaesityksen sävellys. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 
Kolmas osa on puolestaan nopea ja  virtuoottinen.  Gergely ei päästänyt veljeään helpolla rytmitysten suhteen ja veljellisellä vitsailulla palautteena tuli Benceltä, että sävellyksestä keskustellaan vielä.  Ensimmäistä osaa jäädään odottamaan suurella uteliaisuudella ja toivottavasti saadaan kuulla ensi kesän Kaakon Kamarimusiikin ohjelmistossa!

Gergely Bogányi  on pianistin uransa ohella innovoinut flyygelin, jossa käytetään hiilikomposiittiosia osassa soitinta puuosien sijaan.  Ajatus lähti tarpeesta eliminoida puun heikkoudet ja tuloksena on kirkkaampi, pyöreämpi ja pidempi ääni.  Tämä sopii Gergelyn mukaan kaikkeen musiikkiin paremmin ja kertoi kehittämisen olleen pitkä, tuskallinen prosessi.   Soitinten tuotanto on itsellä ja mukana on tuotantotiimi.  Flyygeleitä on jo käytössä Unkarissa useita ja yhden Unkarin valtio lahjoitti Suomeen vuonna 2017 itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.  Bogányi-nimeä kantava flyygeli on Musiikkitalossa Helsingissä.
 
Torstai-illan konsertti pidettiin Miehikkälän kirkossa ja taiteellinen johtaja perusteli esityspaikkaa kirkon erinomaisellla akustiikalla jykevälle ja jylhälle musiikille.  Luvassa oli kontrasteja Richard Straussin Sonaatista sellolle ja pianolle Dimitri Šostakovitšin kautta kamarimusiikin hittiin Johannes Brahmsin Pianokvartettoon nro 1 g—molli.  

 

Kuva on Miehikkälän kirkosta, jossa soittajat kiittävät yleisöä. Vasemmalta on Samuli Peltomaa, Petteri Iivonen, Tuomas Turriago, Jukka Merjanen, Kirsikka de Leval Jezierski ja Lauri Kankkunen.  Kaikilla on mustat vaatteet päällään ja kukkia kädessään.  Etualalla on yleisöä.

Soittajat Samuli Peltomaa (vas.), Lauri Kankkunen, Tuomas Turriago, Jukka Merjanen, Kirsikka de Leval Jezierski ja Petteri Iivonen.Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

Siirtymä Straussin romanttisista tunnelmista Šostakovitšiin oli melkoinen.  Petteri Iivosen viulu, Lauri Kankkusen sello ja Tuomas Turriagon piano takoivat pianotrion nro 2 e-molli dramaattiset sävellysajan eli vuoden 1944 Neuvostoliiton sota-ajan tunnelmat kärsimyksineen yleisön ihon alle.  Šostakovitšin lataus tavoitettiin erinomaisesti.

Brahmsin pianokvartetossa kokoonpano Jukka Merjanen (viulu), Kirsikka de Leval Jezierski (alttoviulu), Samuli Peltonen (sello) ja Tuomas Turriago (piano) oli aivan erinomaisessa iskussa.  Lyyriset ja tempperamentikkaat osat soivat herkästi ja jykevästi eikä ihme, että innostunut soitto valloitti yleisön. Konsertin teema, Matka musiikin sieluun tavoitettiin täydellisesti.

Tammion saarelle Haminasta lähteneet meriretkeläiset saivat nauttia aurinkoisen kesäpäivän lisäksi 1800-luvun kalastajien saaren kävelyretkestä ja Kalastajapirtillä pidetystä torstain kolmannesta konsertista.  Sellisti Tuomas Ylisen ohjelmassa oli J.S.Bachin Soolisellosarja 1 G-duuri BWV 1007  ja 5 c-molli BWV 1011.