Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 13.11.2020

Finnjet, My Love

Kirjailija Marja Toivion uusimman romaanin voi suomentaa mielessään Rakkaudesta laivaan, siis Finnjetiin. Kirja ilmestyi syksyyn Atrain & Nord Kustannusliikkeen kustantamana.

Kuvassa on laiva Finnjet sinisellä tyynellä merellä.

Osa kirjan kannesta. Kuva: Atrain & Nord

 

Finnjetin ”rakastajat” ovat Matti, Heikki ja Sakke, ja vähäisenä lisänä Saken naisystävä Inge.

Finnjetillä on mahtava menneisyys merenkulkijana, mutta sitä ennen sillä on myös mahtava menneisyys rakennustelakalta. Kirja alkaa sieltä, 70-luvun lopuilta, jolloin Matti, Heikki ja Sakke rakensivat laivaa, tutustuivat toisiinsa, matkustivat Finnjetillä ja lähtivät lopulta Intiaan katsomaan sen romuttamista.

Romaanin aihe on yllättävä. Risteilyaluksen elämänkaari ei ole ensikuulemalta kovinkaan kiinnostava, mutta kun se kansoitetaan muutamalla rakentajalla ja tarkoin valituilla faktoilla, lukiessa tieto karttuu. Marja Toivio on perehtynyt juristin tarkkuudella Finnjetin teknisiin faktoihin ja laivan varustukseen. Myös Matin, Heikin ja Saken telakkanuoruus sisältää aitoja epookkikuvauksia, jotka ajassa elänyt tunnistaa heti.

Toivion romaani on novellimainen ja hidastempoinen. Tapahtuvat etenevät mies kerrallaan, vuorotellen, jolloin lukija muodostaa itse käsityksen kokonaisuudesta. Vaikka trio on pääosassa, mukaan tarttuu myös heidän yksityiselämästään tietoja, jotka rakentavat hitaasti kokonaisuuden. Keski-ikäisten äijien rakkautta Finnjetiin on kuitenkin vähän vaikea hahmottaa – vai onko se sateenvarjona nuoruusvuosien haikailulle? Elämä tässä ajassa alkaa olla näillä herroilla väsähtänyttä, harmaata ja työhuolista täysiä.

Marja Toivio on ”vaihtanut alaa” eli tässä romaanissa ei olla asianajoasioissa liikkeellä. Edellisissä romaaneissa Toivio käsitteli lapsen ja perheen asemaa avioero- ja lapsihuoltajuusprosesseissa ammattilaisen näkökulmasta, mikä toi rautaa ja runko juonikulkuihin. Finnjetiläisyydestä olisi ehkä ollut enemmänkin otettavaa, sillä 70-luku tarjoaa tarttumapintaa moneen asiaan. Kun kyse on telakasta, ammattiyhdistyspolitiikka versus muu politiikka olisi ollut kiinnostavaa. Tässä kirjassa on kuitenkin valittu yksityiset kaistat juonen kuljetukseen. Mikä ettei.

Millainen mielenmaisema lukijalle jää kirjasta? Kuvaukset kulkevat ajassa ja takaumina miesten elämään, jolloin sidos elämänkaariin jää ohueksi. Olisin voinut lukea enemmänkin… Työelämän startti telakalta antoi mitä antoi, mutta jatkot ovat ankean puolella. Inge on virkistävä naiskuva. Hän elää juuri tätä päivää ympäristöajatuksillaan ja vaihtoehtoja jahtaamalla, ja irtautuu omille teilleen.

Ehkä kiinnostavin näkökulma löytyy kolmikon vuosia kestäneestä toveruudesta ja toisaalta jokaisen omasta, piilotetusta yksityisestä minästä. Osa kavereille, osa itselle, piiloon. Marja Toivio on itse asiassa kuvannut hienovaraisesti yksityisen ja toisille kuuluvan kaveruuden rajoja.

 

Anja Kuoppa