Vrouw Marian viimeinen matka

Itämeri on satojen vuosien ajan ollut yksi maailman tärkeimmistä kauppareiteistä. Se on hyvin vaikeakulkuinen, ja mereen on uponnut vuosien saatossa paljon laivoja – niin sodan kuin rauhankin aikana.

Venäjän Keisarinna Katariina Suuren asiamiehet hankkivat 1770-luvulla pankkiiri De Braacampin kuolinpesän huutokaupasta hollantilaisten mestarien maalauksia valtiattarelleen, joka oli huomattava kulttuurin ja taiteen suosija. Katariinan asiamiesten hankinnat laivattiin Vrouw Maria – nimiseen purjealukseen, joka lähti kohti Pietaria.

Matka kulki Amsterdamista Pohjanmerelle. 1770-luvulla ei juurikaan ollut majakoita tai muita merimerkkejä meriliikenteen apuna.

Tullin jälkeen Vrouw Maria saapui Itämerelle ja jatkoi kuten Pohjanmerellä eli aikakauden pienten kauppa-alusten normaalilla matkavauhdilla: ainoastaan 2-3 solmun nopeudella.

Gotlannin Östergarnissa laivasta saadaan viimeinen maahavainto, ja sen tarkka paikka oli vielä mahdollista määrittää. Sitten kaikki muuttui.

Huonossa näkyvyydessä se ajoi Saaristomeren uloimmille kiville ja menetti peräsimensä. Alus saatiin lopulta ankkuroitua luotojen väliin, ja aamun sarastaessa laivuri Lourensia kohtasi ankea näky: joka puolella kareja ja kiviä, alus vuotaa, ei tietoakaan todellisesta sijainnista.

Kun tieto siitä että Vrouw Marian lastina olleet Katariina Suuren taulut makaavat meren pohjassa, saavutti hovin Pietarissa, alkoivat ankarat pelastustoimet. Lopulta etsinnät lopetettiin, koska niiden kustannukset nousivat kohtuuttomiksi. Keisarinna hyväksyi menetyksensä, ja Vrouw Maria jäi meren pohjaan.

Koko Vrouw Marian viimeistä purjehdusta käsittelevä osa pohjautuu meriselityksen annon yhteydessä Turun käräjäoikeudelle jääneeseen jäljennökseen laivuri Lourensin lokikirjasta.

Juha “Roope” Flinkman. Kuva: MTV.fi

Juha “Roope” Flinkman on 55-vuotias meribiologi, tutkimussukeltaja ja Itämeren hylkyjen tutkija. Biologian opiskelijana 1980-luvun alussa käyty sukelluskurssi on johtanut tuhansiin sukelluksiin ympäri maailmaa, mutta erityisen kiinnostuksen kohteena on aina ollut Itämeren hyvin säilyneet hylyt, ja niiden dokumentointi kuvaamalla ja piirtämällä. Roope jatkaa hylkyjen tutkimusta edelleen aktiivisesti.

Seoskaasusukeltajat valmistautuvat tukialuksen kannella. Kuvassa Petri Puromies, Jussi Kaasinen ja Pasi Raasakka. Kuva: Minna Leino, Museovirasto

53-vuotias Petri Puromies on pitkänlinjan valokuvaaja ja dokumentaristi. Petri on opettanut valokuvausta ja luennoinut sekä julkaissut kirjallisesti alaan liittyen Suomessa ja ulkomailla. Vrouw Maria tutkimusprojektin valokuvaajana Petri on saanut käyttää vedenalaiskuvaajan taitojaan ja sosiaalista mielenlaatuaan poikkitaiteellisessa yhteistyössä merihistorian- ja itämeribiologian tutkijoiden kanssa.

Karri Flinkman on 25-vuotias maisema-arkkitehtuurin opiskelija ja taitava kuvittaja. Karri on toiminut oppikirjakuvittajana vaativassa biologisessa ja anatomisessa kuvituksessa. Hänellä on myös useita omia sarjakuvaprojekteja. Karri harrastaa laitesukellusta ja hylkysukelluskokemuksia on jo karttunut Suomenlahdelta ja Irlannin länsirannikolta. Karri vastaa kirjan kuvituskuvista.