Tänä vuonna kesän ensimmäisen kesäteatterin näin Heinolassa. VIELÄ EHTII oli siellä ensi-illassa 13.6.
Tämän hulvattoman hauskan näytelmän käsikirjoitus on Carin Mannheimer'n, joka aikoinaan Ruotsissa palkittiin kriitikoiden Teaterpriset-palkinnolla. Suomennos on Liisa Urpalaisen. Loistavasta ohjauksesta vastaa Sari Siikander, joka on ohjannut Heinolaan aiemminkin.
Rooleissa Tiina Weckström, Katariina Kaitue, Jaana Saarinen, Juhani Laitela, Sauli Suonpää, ja Kirsi Ylijoki.
Kuva: Tommi Mattila
Näytelmä kertoo ystävyksistä, jotka tapaavat aina Maanantai-lounaan puitteissa. Syödään, juodaan ja pelataan bridgeä. Ollaan vanhoja ja myönnetään, koska se vaan on tosiasia. Silti on elämää vielä jäljellä ja sitä on hyvä elää, vielä ehtii vaikka mitä, kun pistää töpinäksi.
Tapahtumapaikka on Mariannen olohuone ja melkoisen vilkas paikka onkin, kun ovi on aina auki ja sieltä sitten tulee mm. Kotiapu-Tommi, joka auttaa kaikissa tarvittavissa kotihommissa. Ensin ei olisi tarvetta, mutta sitten onkin ihan kaiken aikaa. KotiapuTommin oli paikalle "kutsunut" Säde, jonka mielestä Marianne tarvitsee apua. Katariina Kaitue kaikkine ilmeineen, raivareineen ja olemuksineen oli säteilevä Säde.
Jaana Saarinen on nähty Heinolassa lukuisia kertoja, mutta nyt hän on Mariannen ystävä Annakaisa. Hänellä on mies, joka vaatii alituista huolenpitoa. Lopulta tilanne kärjistyy siihen pisteeseen, että Annakaisa tekee oman ryhtiliikkeen. Sekin on aivan suotavaa, olipa ikää sitten kuinka paljon tahansa.
Peter on Annakaisan serkku, joka värvätään maanantailounaalle, mutta mikä pettymys, kun ei osaakkaan pelata bridgeä. Juha Laitala on kiltti Peter, joka on leski ja no, kenelle häntä sitten ollaankaan värväämässä... ja kuka hänet lopulta saa.
Tiina Weckström Mariannen roolissa oli ihan huippu. Se räväkkä äänen sävy, kun sieltä tuli sitä settiä, oli niin selkeä, ettei kyllä jäänyt tavuakaan kuulematta. Miusta tuli heti fani!
Vaan kyllä kaiken kaikkiaan koko porukka oli niin vakuuttavaa, että sitä jopa pystyi unohtamaan, ketä he ovat. Olivat vain joukko ikääntyviä, joilla on vikoja ja toiveita, mielentilavaihteluja, vessahätää ja erimielisyyksiä, muistoja ja unohduksia. Elämän koko kirjo ja se oma tahto!
Tyttären roolissa Kirsi Ylijoki oli kaunis ja reipas ja juuri sellainen tytär, kun sitä varmaan suurin osa. Kiireinen ja ei sillai oikein "ymmärrä" äidin elämää. Ihanan ulkopuolinen ja asiallinen.
Tämän näytelmän teksti on niin railakasta ja raikasta, että jotenkin sitä vaan eli mukana kaiken aikaa. Sitten sitä tunnisti kaikkia kohtauksia joko niin, että oli nähnyt ja kuullut läheisissä ja tuttavissa. Parasta sekin, että kyllä oman itensäkin luki välillä joukkoon ja sekös vasta naurattikin. Etenkin se, kun asiat tuotiin esiin ihan suodattamatta. Kun se tehdään taidolla, se on nautinnollista.
Uusia sanontoja ja sanojakin tuli esiin ja voin vakuuttaa, että minussakin heräsi eräänlainen Passiivinen Puuma, kun katseli sitä KotiapuTommia... (Sauli Suonpää)
Vaikka se oli hauskaa ja riemullista, niin kyllä välillä silti nous vedet silmiin ja koko yleisö oli ihan hipihiljaa. Vielä ehtii on näytelmä, mikä todella antaa paljon, kaikin tavoin, koska se herättää monenlaisia tunteita. Lopputulos on kuitenkin se, että siitä jää tavattoman hyvä mieli.
Kuva: Tommi Mattila
Heinolan kesäteatteri on paikka, mihin kannattaa se kesäretki tehdä, koska sijainti on jo ihan mahtava. Keskellä kaupunkia, upeassa miljöössä, vettä ja puistoja ympärillä ja katettu katsomo!
Kini Laine
