Suomen valokuvataiteen museon Kaapelitehtaan näyttelytiloissa avautuu tammikuun lopussa historiallinen näyttely Piktorialismi – valokuvataiteen synty. Yleisön nähtäväksi tuodaan sadan vuoden takaisia uniikkeja valokuvateoksia: ennenäkemättömiä helmiä suomalaisen valokuvataiteen varhaisvaiheista. Kyseessä on suurin koskaan nähty näyttely suomalaisesta piktorialismista.
Piktorialismi – valokuvataiteen synty tuo esiin lähes unohdetun valokuvataiteen ensimmäisen, kansainvälisen tyylisuunnan, joka inspiroi valokuvaajia myös Suomessa. Piktorialismin kaihoisan kauniille estetiikalle oli tunnusomaista romanttinen pehmeäpiirtoisuus tai utuisuus, jolla valokuvaajat korostivat maisema- ja muotokuvien maalauksellista vaikutelmaa. Tyylisuunta rantautui Keski-Euroopasta ja Ruotsista Suomeen 1890-luvun lopussa ja saavutti huippunsa 1920-luvulla.
Piktorialistien toiminnan tavoite oli valokuvauksen hyväksyminen taiteellisena itseilmaisuna. Tähän pyrittiin haastamalla käsitystä, jonka mukaan valokuvaus oli vain mekaanista luonnon kopioimista – todellisuuden peili. Piktorialistit halusivat osoittaa, että valokuvauksen keinoin pystyi välittämään myös subjektiivisen kokemuksen. Yksilöllisyys ja luovuus kukoistivat erityisesti valokuvan vedostusvaiheessa, jossa suosittiin erilaisia kuvan muokkaamisen menetelmiä.
1920-luvun jälkeen piktorialismiin alettiin suhtautua myös kriittisesti. Uudistusmieliset valokuvaajat kokivat, että piktorialistit olivat hylänneet valokuvauksen omat vahvuudet ja tyytyneet maalaustaiteen kopioimiseen. Piktorialistien käyttämistä hienostuneista vedostusmenetelmistä luovuttiin, kun kuvien käsin muokkaamisesta tuli modernismin myötä ylenkatsottua. Piktorialismin perintö on sittemmin näkynyt suomalaisessa valokuvauksessa monin tavoin, mutta suuntauksen varhaiset vaiheet ovat saaneet odottaa pitkään esittelyään suurelle yleisölle.
Piktorialismi – valokuvataiteen synty on ainutlaatuinen, laajamittainen näyttely suomalaisesta piktorialismista, jonka kuva-aarteet kuuluvat pääosin Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Näyttely perustuu Suomen valokuvataiteen museon monivuotiseen tutkimushankkeeseen, ja sen yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu, kattavaan tutkimukseen pohjaava artikkelikokoelma (kustantaja Parvs). Saastamoisen säätiö on tukenut kirjan julkaisua.
Suomalaisen piktorialismin avainnimiä:
Norjasta Suomeen vain 19-vuotiaana muuttanut Daniel Nyblin (1856–1923) oli suomalaisten piktorialistien johtohahmo, organisoija ja uusien vedostusmenetelmien pioneeri. Nuoren Nyblinin omakuva on varhaisinta Suomessa kuvattua piktorialismia.
Fritz Englund (1870–1951) teki työuransa johtajana Suomen Naulakonttorissa, mutta laaja tuotanto paljastaa luovan valokuvaajan, joka tutki vedostustekniikoiden ja ilmaisun suhdetta uupumattomasti. Omaleimaisinta Englundin tuotannossa on hänen tärkein aiheensa: oma perhe.
Alfred Nybom: Nuori nainen, 1905
Alfred Nybom (1879–1963) oli sävykkään, keskieurooppalaistyylisen muotokuvan vahva ammattilainen.
Oiva Kallio: Maisema, 1923
Menestyneenä arkkitehtinä paremmin tunnettu Oiva Kallio (1884–1964) oli myös 1920–1930-lukujen arvostetuimpia suomalaisia piktorialisteja. Hänen erikoisalaansa olivat bromiöljymenetelmällä toteutetut hiljaiset ja hienostuneet maisemakuvat.
Wladimir Schohin: 1907
Helsinkiläinen kauppias Wladimir Schohin (1862–1934) oli vaativien piktorialististen menetelmien mestari. Schohinin tuotannon merkittävin säilynyt osa ovat autochrome-väridiat, joissa korostuvat hänen ainutlaatuinen valotustaitonsa ja värisilmänsä.
Väinö Donner (1895–1992) piti suomalaisen valokuvataiteen ensimmäisen yksityisnäyttelyn sotakeväänä 1918. Donnerin persoonallisessa tyylissä yhdistyivät tekninen taito sekä värien ja valöörien taju.
Kuvat: Suomen valokuvataiteen museon kokoelma
Piktorialismi – valokuvataiteen synty -näyttely
28.1.-24.4.2022
