Kiehtova näyttely on esillä Valamon luostarin kirjastossa elokuun 2014 loppuun asti.
Idän kristillisen kirkon rikas jumalanpalveluselämä edellyttää monipuolista jumalanpalveluskirjallisuutta. Valamon luostarin varhaiset jumalanpalvelustekstit olivat käsikirjoituksia, joista vanhimmat on voitu ajoittaa 1400-luvulle. Keskiajalla Valamon kirjasto lukeutui Venäjän neljän suurimman luostarikirjaston joukkoon.
Valamon käsikirjoitusten helmiä. Kuva: Petter Martiskainen
Elokuun 2014 loppuun asti esillä olevaan Valamon käsikirjoitusten helmiä -näyttelyyn on koottu luostarin jumalanpalvelustekstejä, nuottikäsikirjoituksia, luostarisääntöjä ja muistelukirjoja. Mukana on myös pyhien elämäkertoja sekä kirkon hengellisten isien kirjoituksia.
Munkin henkilökohtaiset muistikirjat ja Papinniemen niukoista alkutaipaleen aineksista askarreltu ikoni tuovat esiin keljan yksinkertaisen elämän mietteitä. Suuri osa käsikirjoituksista on kuvitettu tussi- ja vesivärimaalauksilla sekä koristeaiheilla.
1500-luvun lopulla käsikirjoituksia katosi, kun Valamoon tehtiin ryöstöretkiä ruotsalaisten ja venäläisten käymien sotien aikana. Lopulta ruotsalaiset sotajoukot tuhosivat Valamon puurakenteisen luostarin. Veljestö joutui evakkotaipaleelle. Luostarielämä hiljeni nyt Laatokan Valamossa sadaksi vuodeksi. Veljestö sai luostarista mukaansa käsikirjoituksia, mutta ne jäivät hajalleen koillisen Venäjän evakkopaikoille. Suurin osa aineistoista tuhoutui.
1700-luvulla keisari Pietari Suuri antoi määräyksen luostarin uudelleenrakentamisesta.
Hengellisesti kokenut igumeni Nasari (pyhittäjä Nasari Valamolainen) kutsuttiin Sarovin luostarista Valamon luostarin igumeniksi. Alkoi rauhallinen rakentamisen ja kehityksen aika, jolloin luostariin koottiin kirjojen ja käsikirjoitusten muodossa kirkon hengellisiä opetusteoksia sekä jumalanpalvelustekstejä. Käsin kirjoittaminen oli yksi veljestön kuuliaisuustehtävistä.
1700-luvulle tultaessa Venäjällä oli voimistunut hengellisen elämän sisäisyyttä ja lakkaamatonta rukousta painottava liike, hesykasmi, jonka juuret ulottuivat Bysanttiin. Sisäinen rukous on Valamon vanhan käsikirjoituskokoelman ydintä. Useita hesykasmiin ja sen opettajiin liittyviä, luostarissa kirjoitettuja tai luostariin hankittuja käsikirjoituksia on esillä myös tässä Valamon kirjaston käsikirjoitusnäyttelyssä.
1800-luvun Valamossa erityisesti igumeni Damaskin suosi käsin kirjoittamista ja harjoitti sitä hengellisenä työnä itsekin.
Valamon luostari evakuoitiin vuonna 1940 talvisodan aikana Laatokalta Sisä-Suomeen. Suurin osa luostarin kirjastosta ja käsikirjoituksista saatiin tuolloin pelastettua.
Laatokan Valamon kokoelma sijaitsee nyt Valamon luostarin kirjaston suljetussa holvitilassa. Tutkijakäyttöön tarkoitettu käsikirjoituskokoelma on laajuudeltaan 700 nidettä.
Yleisin kirkkoslaavin kirjoitustyyli on niin sanottu puoliustav-käsiala. Se eroaa vanhimmasta, säännöllisen juhlallisesta ustav-kirjoituksesta ja viljelee lyhennyksiä. Uudemmat käsikirjoitukset ovat nopeaa skoropis'-käsialaa, jossa näkyy kirjoittajan persoonallinen käsiala.
Eri aikojen merkinnät, leimat, vauriot, lamppuöljytahrat ja kulumat päivittävät esillä olevia käsikirjoitukset kirjoitushetken jälkeiseen aikaan ja kertovat teosten elinkaaresta.
www.valamo.fi
