Yleisradio täyttää sata vuotta tilanteessa, jossa sen asema on yhtä aikaa vahva ja kiistelty. Suomalaiset luottavat Yleen laajasti, mutta poliittinen ja kaupallinen paine yhtiötä kohtaan on kasvanut viime vuosien aikana. Uusi tietokirja Yleisön ilona, poliitikkojen harmina – Yleisradio 1995–2025 tarkastelee Ylen lähihistoriaa aikana, jolloin yhtiö ja maailma muuttuivat perusteellisesti.
Osa kirjan kannesta. Kuva: SKS
Marko Tikan ja Turo Uskalin toimittama teos kuvaa, kuinka 1990-luvun lamasta alkanut muutos uudisti ja tiivisti Yleisradiota. Kolmessakymmenessä vuodessa suojatusta kansallisesta radio- ja televisioyhtiöstä kasvoi digitaalinen ja nopea mediatalo. Samalla muuttui myös Ylen suhde yleisöön, poliitikkoihin, kaupallisiin kilpailijoihin, teknologiaan ja omaan henkilöstöönsä.
Ylen viime vuosikymmenistä kertova teos yhdistää mielenkiintoisella tavalla politiikkaa, yrityshistoriaa, tekniikan historiaa ja ohjelmatuotannon tarkastelua. Kirja ei keskity vain Ylen sisältöihin, vaan myös niiden tekemisen ehtoihin – johtamiseen, tekniikkaan, tuotantoon, talouteen, lainsäädäntöön ja siihen poliittiseen peliin, joka on mahdollistanut ja rajoittanut Ylen toimintaa.
Yle on suomalaisille poikkeuksellisen monipuolinen palvelu, joka on tuonut uutiset, urheilun, kulttuurin, draaman, podcastit ja suoratoiston saataville kaikkialla ja kaiken aikaa. Samaan aikaan yhtiö on ollut toistuvasti poliitikkojen kritiikin kohteena. Keskustelua Ylen rahoituksesta, riippumattomuudesta, markkina-asemasta ja ohjelmasisällöistä on käyty yli puoluerajojen, ja samalla esiin nousee toistuvasti kysymys siitä, missä julkisen palvelun median rajojen tulisi kulkea.
Julkisen palvelun median olemassaolo on viime kädessä poliittinen valinta. Yleisradion riippumattomuus ei ole syntynyt itsestään, vaan se on rakennettu lainsäädännöllä, hallintomalleilla ja parlamentaarisella kulttuurilla. Vuoden 1995 Yle-laki merkitsi monille yhtiön sisällä poliittisen napanuoran katkeamista. Tv-lupamaksun myöhemmin korvannut Yle-vero muutti rahoituksen perustaa ja teki taloudesta entistä keskeisemmän poliittisen ohjauksen välineen.
Yleisön ilona, poliitikkojen harmina -historiateos kertoo, miten Yle muuttui valtionyhtiömäisestä organisaatiosta liikeyrityksen tavoin johdetuksi, mutta verovaroin rahoitetuksi julkisen palvelun mediataloksi. Yhtiötä ketteröitettiin, toimintoja ulkoistettiin, tiloja tiivistettiin ja tuotantomalleja uudistettiin. Johtamiskulttuuri, organisaatiorakenne ja henkilöstön asema muuttuivat voimakkaasti.
Ylen oma historia näkyy myös Pasilan Ison Pajan vaiheissa.1990-luvun alussa Helsingin maamerkiksi noussut rakennus symboloi laajimmilleen kasvanutta Yleä, mutta 2010-luvulla yhtiö vetäytyi jo tiiviimpiin tiloihin.
Digitalisaatio on Ylen lähihistorian keskeinen teema. Yle rakensi digitaalista lähetysverkkoa, myi Digitan, kokeili interaktiivista televisiota, digiradiota ja kännykkä-tv:tä sekä etsi paikkaansa internetin ja sosiaalisen median aikakaudella. Kaikki kokeilut eivät onnistuneet, mutta Yle Areenan ja Elävän arkiston kaltaiset palvelut muuttivat pysyvästi suomalaisten tapaa käyttää mediaa. Koko kansaa yhdistäneiden lähetysaikojen rinnalle tuli yksilöllinen katselu ja kuuntelu. Ylen ohjelmat, uutiset ja muut sisällöt yhdistävät suomalaisia edelleen, mutta nyt omilta laitteilta omaan tahtiin katsottuna.
2020-luvulla minkään mediatalon asema ei ole pysyvä, mutta Ylen vahvin suoja on edelleen sen suhde suomalaisiin. Kritiikistä huolimatta Yleä arvostetaan laajasti, ja sen palveluja käyttävät käytännössä lähes kaikki. Tulevaisuus on kuitenkin ansaittava yhä uudelleen ajassa, jossa teknologia, yleisöt, politiikka ja jopa demokratian ehdot muuttuvat nopeasti.
Yleisön ilona, poliitikkojen harmina -teoksen ovat toimittaneet dosentti Marko Tikka ja professori Turo Uskali. Kirja on osa Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen yhteistä Yle 100 -tutkimusohjelmaa.
