Hämeenlinnan Raatihuoneella Sibelius kaikui kesäiseen yöhön torstaina 25.6. Tuija Hakkila, piano ja Minna Pensola, viulu soittivat pianon ja viulun Sibeliusta salintäydelle yleisölle.
Ohjelmisto oli rakennettu yleisöystävällisesti. Tuija Hakkila soitti Jean Sibeliuksen Kymmenen pianokappaletta, op. 24 kokonaisuudessaan. Opuksen valinta oli erinomainen, sillä siihen sisältyy tuttua ja vähemmän tuttua. Jokaisen pianistinalun soittama valssi E-duuri, nro 5 oli muhkeaa kuultavaa. Hakkilan tulkinta osoitti, että valssissa on potentiaalia – ja että musiikkiopistolaisten ”ylitulkinnat” ovat sallittuja!
Tuija Hakkila (vas.) ja Minna Pensola. Kuva: Anja Kuoppa
Hakkilan lavea tulkinta oli varmasti kohdallaan Ur skogsrådet –pianosovituksessa. Uhkeasti soi Ur skogsrådet Hakkilan siivittämänä, mukana oli myös forten taikaa. Hienosti rakennettu teos. – Tuija Hakkila oli määritellyt ohjelmaan soittamilleen teoksille otsikot. Ur skogsrådet sai luonnehdinnan ”Syksyinen metsä kuutamossa, intohimon palon jälkeinen kohtalokas mielenmyllerrys”. Kyllä.
Hellä Sibelius näyttäytyi opuksen 24 nro 8 Nocturnossa, jonka b-molli kaihoili salissa vaikuttavasti.
Viulu ja piano aloittivat illan. Masurkka op. 81 nro 1 lähenteli varmasti täydellistä tulkintaa Minna Pensolan viululla ja Tuija Hakkilan pianolla. Sibeliuksen piano-viulu-teoksia ei väsy kuulemaan. Pensola ja Hakkila soittivat konsertti-illan piano-viuluteokset tuoreesti, sisäistetyllä tunteella, jossa aito temperamentti ja tahto olivat läsnä.
Sytyttävä esitys oli Danse champêtre op. 106 nro 2, jossa poloneesi puhkeaa kukkaan. Hakkila ja Pensola todella vyöryttivät poloneesin tahdit yleisölle. Mieleen jäi myös erityisesti myös opuksen 115 Balladi, joka soi herkkänä ja pehmeänä, suomalaista kaihoa täynnä.
Raatihuoneen konsertti oli Sibelius-juhlavuoden kevätkauden ”päätöskonsertti” ennen elokuussa alkavaa uutta sesonkia.
Konsertissa kävijä haluaa elämyksiä, muistijälkiä ja vastinetta omille käsityksilleen musiikista. Tuija Hakkila ja Minna Pensola täyttivät odotuksen. Heissä on samaa verta eli avointa intohimoa, kaihtelematonta soitantaa ja aitoa musisoinnin iloa, joista muistijäljet syntyvät. Kumpikin soittaa enemmän ja paljon, ja yhdessä vielä enemmän.
www.sib.fi
