Fredrikinkatu 18:ssa sijaitseva Teatteri Takomo on Helsingin mittakaavassa varsin pieni ja huonemainen teatteri. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä kevyet puitteet ja riisuttu lavastus antavat näytelmille oman silauksensa.
Valtavien show-numeroiden ja ilotulitusten sijasta Takomon tarjonta on väistämättä yleisöläheisempää. Näin voisi luonnehtia myös teatterin tuoreinta näytelmää Vain laihat ja kauniit naiset.
Kuva: Teatteri Takomo
Kantava teema uutuusnäytelmässä on epävarmuus ei ainoastaan naisissa, vaan myös miehissä. Sen sijaan, että keskityttäisiin vain Hollywoodin kauneuskäsityksiin ja syömishäiriöihin, mennään totuttua syvemmälle aina elämän suuriin ja lukuisiin kysymyksiin. Kuinka paljon minä mielestäni ansaitsen rakkautta? Miksi niin moni pitää minua kauniina, vaikka he eivät tunne minua?
Kuva: Teatteri Takomo
Ilahduttavasti näytelmän sivussa käsitellään myös miehen roolia: pitäisi olla hauska, itsevarma ja kaikkea muuta – mutta vain oikealla tavalla. Sen lisäksi, että yhteiskunta vaatii meiltä asioita, se myös ohjelmoi meidät niin, että opimme itsekin vaatimaan itseltämme. Elämästä nauttimisen sijaan päädymme jatkuvasti tarkastelemaan ja arvioimaan itseämme ja tekojamme ulkoapäin – tämä tuntuisi olevan osa näytelmän sanomaa.
Kuva: Teatteri Takomo
Vain laihat ja kauniit naiset ei ole katsojalle helppo pähkinä purtavaksi. Dialogia on niukasti ja asioista annetaan vihiä, mutta vain vähän sanotaan suoraan. Teatteri tavallaan pakottaa katsojan etsimään vastaukset itsestään.
Kun hahmot sitten välillä keskustelevat enemmän keskenään, kuulostaa se enemmän spontaanilta improvisaatiolta kuin dramaattiselta ja harjoitellulta. Tämä itsessään luo mielenkiintoista tunnelmaa, kun yleisö pääsee ikään kuin kuuntelemaan salaa hiljaa vierestä. Välillä hiukan humoristinenkin esitys on annettu valmiiksi, mutta jää katsojan vastuulle muodostaa omassa päässään merkitykset sekalaisista palapelin paloista.
