Turun kirjamessujen kutsuvieras, menestyskirjailija Cecilia Samartin tunnustaa olevansa ennen kaikkea tarinankertoja, jolle lukijat ovat tärkeitä.
Cecilia Samartin (1961) oli vasta vajaan vuoden ikäinen, kun hänen perheensä joutui pakenemaan Castron hallintoa Yhdysvaltoihin. Silti Los Angelesissa englantilaisen miehensä kanssa asuva kirjailija tuntee edelleen olevansa sekä kuubalainen että amerikkalainen.
Kirjalija Cecilia Samartin vierailulla Suomessa esittelemässä uutta kirjaansa. Kuva: Raimo Granberg
– Tällä hetkellä en voi palata Kuubaan, sillä olen kritisoinut siellä ihmisoikeuksia, enkä ole suosittu. Kenties paluu vielä joskus on mahdollinen. Ihmisen on hyvä tunnistaa taustansa ja toisaalta olla avoin uudelle. Silloin ymmärrämme maailmaa paremmin, kertoo Cecilia Samartin Yhdysvaltain suurlähetystön Innovation Centerissä kirjansa La Peregrina (Bazar) julkistamistilaisuudessa.
Kirjailija Cecilia Samartin. Kuva: Raimo Granberg
Samartin on koulutukseltaan psykoterapeutti, joka tekee paljon vapaaehtoistyötä köyhien siirtolaisten parissa. Heidän tarinansa tiivistyvät hänen teoksissaan, joiden päähenkilöitä kohtalo kuljettaa. He ovat eräänlaisia peregrinoja, nykypäivän pyhiinvaeltajia.
– Pelkkä puhuminen maahanmuuttajien puolesta ei riitä, tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Autan siirtolaisia löytämään asuntoja ja työpaikkoja ja järjestän heille terveydenhoitoa. Samalla olen kuunnellut paljon niin heidän kuin potilaittenikin tarinoita. Olin jo yli kolmikymppinen, kun mietin, miten voisin jakaa heidän kertomuksensa muiden kanssa. Pystyisinkö kirjoittamaan niistä romaanin?
Yhdysvaltain suurlähettilään puoliso Cody Douglas Oreck ja kirjailija Cecilia Samartin suurlähetystön Innovation Centerissa pidetyssä La Peregrina -kirjan julkistamistilaisuudessa. Kuva: Raimo Granberg
Se onnistui ensi yrittämällä. Hänen esikoisteoksensa Nora & Alicia (Bazar) palkittiin parhaasta latinokirjailijan kirjoittamasta romaanista New Yorkin kirjamessuilla 2010. Nyt julkaistava La Peregrina on hänen neljäs suomennettu romaaninsa, peregrina-trilogian toinen osa ja itsenäinen jatko Señor Peregrino -teokselle. Kaikkiaan hänen kirjojaan on myyty Suomessa lähes 50 000 kappaletta.
Kirjailija kertoo saaneensa inspiraation Señor Peregrino -teokseen vaelluksella kohti Santiago de Compostelaa kymmenisen vuotta sitten. Taivaltaessaan keskiaikaista reittiä, caminoa, hänen mielessään alkoi hahmottua tarina ja sen henkilöt.
– Lähdimme aviomieheni kanssa vaellukselle ikään kuin kulttuurimatkalle. Sen sijaan kokemus olikin hyvin voimakas ja spirituaalinen. Olet matkalla omien ajastustesi kanssa ja samalla kuitenkin vieraiden ihmisten parissa, joilla on samoja ajatuksia ja jokin selvä syy vaellukseensa.
Cody Douglas Oreck ja Cecilia Samartin Akateemisessa kirjakaupassa. Kuva: Anja Kuoppa
Samartin kertoo saaneensa tarinoita ja kertomisen ilon isoisältään, köyhältä, lempeältä lammaspaimenelta, joka asui Espanjan pienessä syrjäisessä kylässä. Señor Peregrino ja La Peregrina ovat niin henkilöidensä kuin kertomuksensakin puolesta paljossa hänelle velkaa.
La Peregrinassa jatkuu Jamiletin, Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa paenneen meksikolaisen nuoren naisen tarina. Se kytkeytyy herra Peregrinon menneisyyteen ja kuljettaa Jamiletin lopuksi pyhiinvaellusmatkalle Compostelaan.
– Tarinoiden parantava voima on peregrino-trilogian kantava teema. Mietin niin ammatissani psykoterapeuttina kuin kirjailijanakin ihmisenä olemisen kysymyksiä. Mikä on minun tehtäväni elämässä? En suunnitellut kirjoittavani trilogiaa, mutta lukijat halusivat tietää, miten kirjojeni henkilöille myöhemmin kävi. Lukijat, potilaat ja heidän tarinansa selviämisestä ja paranemisesta inspiroivat minua.
– Kirjailijoille tärkeintä on kielen parissa työskentely. Minä sen sijaan olen tarinankertoja, jolle lukija on tärkein, haluan viihdyttää ja ilahduttaa häntä. Kun lukija kirjani sulkiessaan toteaa, että se oli lukemisen arvoinen, olen kiitollinen.
Cecilia Samartin: La Peregrana (Bazar, 501 s.)
