Tajunnan tuolle puolen

Johanna Sinisalo on kansainvälisesti tunnetuimpia ja käännetyimpiä kirjailijoitamme. Hän sinkoutui kiintotähdeksi kirjalliselle taivaalle vuonna 2000 voittamalla Finlandia-palkinnon esikoisromaanillaan Ennen päivänlaskua ei voi. The Guardian -lehti valitsi Linnunaivot yhdeksi vuoden 2010 parhaimmista romaaneista.

Uusimman romaanin Auringon ydin (Teos) oikeudet myytiin Saksaan jo ennen kirjan ilmestymistä. Innostusta selittää ehkä se, että kirjailijan käsikirjoittama Iron Sky -tieteiskomedia natseista on ollut Saksassa kovin suosittu.

Auringon ytimessä eletään dystopiassa, yhteiskunnassa, joka on vinksahtanut raiteiltaan. Vuonna 2013 Suomessa on vallalla Eusistokraattinen Tasavalta, jossa isoveli valvoo tarkkaan alaisiaan. Nautintoaineet on kielletty ja yhteiskuntarauhaa ja kansanterveyttä on ”edistetty” H.G. Wellsin ennakoimalla yhteiskuntaluokkien eriyttämisellä.

Eräs nautinto on kuitenkin sallittu, mutta vain ”maskoille”, kelvollisille miehille. Heille on luotu sekä käytökseltään että ulkonäöltään ideaalinen, alistuva puoliso, ”eloi”. Eusistokratiassa naiset on nimittäin jaettu kahteen kastiin, eloisiin ja morlokkeihin. Rotuhygienian oppeja noudattaen eloiset on jalostettu ja kasvatettu miellyttämään maskoja.

Morlokit puolestaan ovat pariutumismarkkinoille kelpaamattomia, ajattelevia ja itsenäisiä naisia, joille miesten miellyttäminen ei ole elämäntehtävä. Heille varatussa ahtaassa elinpiirissä sallittuja ovat vain yhteiskunnan vähäpätöisimmät hanttihommat. Tältä osin Auringon ytimessä liikutaan samoissa tunnelmissa kuin Margaret Atwoodin maineikkaassa Orjattaresi-romaanissa.

Mutta nyt on vasta luotu kehys, jonka puitteisiin Sinisalo rakentaa jännitysnäytelmän ja teemoiltaan moneen suuntaan aukeavan romaanin.

Tulinen chili räjäyttää tajunnan

Manna ja Vanna ovat sisaruksia. Pellavapäinen söpöliini Manna on aito, naiivi eloi, Vanna eloiksi tekeytynyt, salaa opiskellut morlokki. Kun Manna katoaa epäonnisen avioliiton seurauksena, Vannan on pakkomielteisesti saatava selville, mitä kadonneille naisille oikein tapahtuu. Hänen mielensä valtaa synkkääkin synkempi Kellari, allegoria ahdistukselle, pelolle ja masennukselle.

Kuin pieni aurinko olisi romahtanut mustaksi aukoksi, sulattanut hetkessä pääni harmaaseen ainekseen jonnekin toisaalle johtavan kammion. Se synnytti siloseinäisen onttouden, aavemaisesti kajahtelevan luolan, jossa asui syvempi pimeys kuin tähtien välisessä avaruudessa.

Kellarista huokuvaa pimeyttä vastaan on vain yksi keino: tulinen chilipaprika, jonka vaikuttava aine, kapsaisiini, vapauttaa kehon omia endorfiineja. Ne helpottavat ahdistunutta oloa. Chili on nautintoaineena Eusistokratiassa luonnollisesti kielletty, mutta Vannan ystävä Jare tietää temput, miten diilata ja salakuljettaa sitä ympäröivistä rappiodemokratioista.

Samalla kun Vanna vaipuu yhä syvemmälle kapsaisiinikoukkuun, tarinaan tulee uusi taso. Outo lahko on onnistunut kehittämään tulisista tulisimman chilin, Auringon ytimen. Vaikka Vanna on kokenut chillaaja, kapsu, näin häntäkin polttaa Auringon ydin:

Tuska oli niin hirveä että se työnsi kaiken tieltään. Se oli kuin ruoskivaa säteilyä, joka lävisti suun ja kurkun ja koko elimistön, se alkoi kielen kärjestä, ryömi kielen tyveen ja sitten pauhasi ikenissä ja kitalaessa rääkyvin diskantein, ja samaan aikaan levitti syvää tummanpunaista hämärää jossa möyrähtelivät lähes kuuluvuusalueen alle jäävät synkkääkin synkemmät bassot.

Kokemus on niin valtaisa, etteivät aivot sitä sulata, vaan hellittävät analyyttisen otteensa ja Auringon ytimeen ladatut voimat vapauttavat Vannan oman kehon kahleista ja kuljettavat hänet tajunnan tuolle puolen, muiden kokemukseen, muiden mieleen.

Voisiko tämä olla totta? Kenties, sillä tosiasia on, että on olemassa valtavasti luonnon voimia, joita emme tunne. Ainakaan vielä. Ilkka Niiniluotoa vapaasti lainaten, jos tieto on valtameri, tiede on vain sen rantaviiva. Taiteilijoiden ja kirjailijoiden intuitio on historiassa monesti ollut oikeassa ja tavoittanut väläyksen vielä tuntemattomasta todellisuudesta. Tiede on myöhemmin päässyt samaan tulokseen rakentamalla sinne rappuset teorioitaan ja metodejaan noudattamalla.

Auringon ydintä kuljettavat Vannan kertomukset ja kadonneelle Mannalle kirjoitetut kirjeet, Jaren tarinat ja vapaasti muunnellut vanhat dokumentit. Tämä moninaisuus hämää lukijaa, kunnes tarina alkaa vetää, ja chilin makuun päästyään lukijakin himoaa sitä lisää. Sinisalo kirjoittaa varmasti, omaperäisesti, aistimellisesti. Ainesosat eivät ole helppoja, mutta taitava tekijä loihtii niistä mieleen jäävän, polttelevan teoksen.

Kursiivilla painetut ovat lainauksia kirjasta.
Johanna Sinisalo: Auringon ydin. Teos. 340 s.