Missään ei voinut pysähtyä, eikä meillä ollut polttoainetta mukana. Tämän päivämatkan aikana laskin yli 30 hevosenraatoa lumessa, toisin sanoen talven aikana sortuneita, ja yöpymisleiriin kanssani saapui samanaikaisesti kanssani sartti, joka oli jättänyt syvään lumeen vaimonsa ja yhden tyttären, jotka olivat menehtyneet uupumukseen ja pakkaseen.
Vuoden 1906 keväällä Venäjän yleisesikunnan päällikkö ehdotti eversti C.G.E. Mannerheimille tiedustelumatkaa Aasian halki, Venäjän Turkestanista aina Pekingiin asti. Venäjä oli vastikään kärsinyt kirvelevän tappion Japanille sodassa, ja nyt pelättiin Kiinassa käynnistyneiden uudistusten saavan pitkään uinuneen Keskustan valtakunnan aktivoitumaan erityisesti Venäjän vastaisella raja-alueella.
Tiedustelutehtävien, sotilaallisten ja poliittisten, listasta muodostui varsin mittava. Peiteoperaationa oli harrastaa muinaistutkimusta ja kansatieteellistä keräilyä. Tiiviiden valmistelujen jälkeen Mannerheim pääsi kesän loppupuolella 27 kuukautta kestäneelle ratsain tehdylle tiedustelumatkalle.
Vastikään ilmestynyt Matka Kiinaan, tiedusteluraportti 1906-1908 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013) on käännetty Mannerheimin matkaltaan tekemästä venäjänkielisestä tiedusteluraportista. Matkasta on julkaistu kuvauksia toki aiemminkin: päiväkirjat julkaistiin 1940, ne jopa käännettiin propagandatarkoituksessa englanniksi; tunnetuin kertomus sisältyy Mannerheimin muistelmien ensimmäiseen osaan.
Tiedusteluraportti on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle - Suomessa niitä on tiettävästi vain kolme kappaletta. Mannerheim työsti raporttia kuutisen viikkoa Pekingissä heti matkansa jälkeen, teksti tuntuu siten ytimekkäältä, tuoreelta ja harkitulta.
Sotilaallisen tiedustelutehtävänsä Mannerheim suoritti tunnollisesti, erityisenä huolenaiheena oli mahdollinen Venäjän-Kiinan sota ja siinä huomioon otettavat näkökohdat. Tarkastelukohteina olivat lisäksi Kiinan keskushallinnon käynnistämien uudistusten onnistuminen ja väestön mielialat. Etenemisreitit, maasto-olosuhteet, teiden kunto, vuorten ja jäätiköiden ylitysreitit, tykistön siirto- ja käyttömahdollisuudet, huoltonäkökohdat, strategiset kohteet, meteorologiset havainnot ja muut mahdollisiin operaatioihin vaikuttavat tekijät on pyritty tuomaan esille hyvinkin yksityiskohtaisesti.
Harvoin tekijä kertoo omista vastoinkäymisistään, jopa pitkähköt sairastelujaksot jätetään sivulausemaininnoiksi - toki vaikea yhteistyö oppaan ja joidenkin viranomaisten kanssa tulee vähälläkin selväksi. Ihailtavaa ja samalla ihmetyttävää on Mannerheimin kyky solmia tuttavuuksia eri ympäristöissä - hän vieraili luontevasti niin torguuttien jurtissa kuin buddhalaisissa temppeleissä saaden jopa kuvata munkkeja palvelusmenojen aikana. Lähetyssaarnaajien ja muiden eurooppalaisten asiantuntijoiden sekä paikallisten viranomaisten kanssa seurustelu kuului jo velvollisuuksiin.
Dalai-lamankin kanssa järjestyi visiitti, tosin ilmeisesti lama luuli Mannerheimin olevan tuomassa hänelle henkilökohtaista viestiä Venäjän keisarilta.
Raportissa on esitetty runsaasti tietoja joukko-osastojen kokoonpanoista, aseistuksesta ja koulutuksesta. Kun otetaan huomioon, että ulkomaalaisena sotilaana Mannerheimiä epäiltiin itsestään selvästi vakoojaksi, on tiedustelutehtävän seikkaperäisiä tuloksia pidettävä hämmästyttävinä.
Arvioissa eri kansojen tahi heimojen ominaispiirteistä, läpikuljettujen kaupunkien ja asutuskeskusten yleisilmeestä tai kohdattujen joukkojen toimintavalmiudesta, varustuksesta ja koulutustasosta voi aistia tietynlaista pidättynyttä huumoria - yleensäkin raportin terävät kommentit ovat nautittavaa luettavaa ("Naiskauneutta arvioitaessa jalkojen mittasuhteilla on Kiinassa verrattomasti suurempi merkitys kuin kasvonpiirteillä").
Tiedustelutehtävänsä peitetoimintoina Mannerheim harjoitti etnografista tutkimusta keräten arkeologista esineistöä ja tekstejä, valokuvaten ja jopa harrastamalla antropologisia mittauksia. Matkan tästä puolesta ei raportissa juuri ole mainintoja.
Havainnoissa matkalla tavatuista hevosroduista ja niiden ominaisuuksista on aistittavissa paitsi ratsuväenupseerin ammattiasenne myös asiantuntijan harras omistautuneisuus.
Tekstiä ryydittävät eksoottiset paikannimet, vanhat mittayksiköt: virstat, naulat, réaumurit, sylet, puudat ja arsinat sekä nykyisin melko tuntemattomat kansat: dungaanit, sartit, hoshuutit, kalmukit ja torguutit. Näistä olisi toivonut löytävänsä hieman lisätietoa vaikkapa kirjan liitteenä, nyt raportin viittaukset 'lukijan hyvin tietämiin' tapahtumiin tiennevät hakukoneille töitä.
Raportin lopussa on johtopäätös-osio, jossa Mannerheim kokoaa retken tuloksia, purkaa tuntemuksiaan ja puntaroi tulevaisuudennäkymiä. Rautateiden rakentaminen nähdään kehityksen edellytyksenä, vaakakupissa painaa kuitenkin kiinalaisten kyky toteuttaa uudistuksia maakuntapatriotismin kustannuksella.
Sotajoukkojen tila saa yleisarvosanakseen lohduton, uudistusten odotetaan kuitenkin vaikuttavan varsin ripeällä aikataululla. Koululaitoksen käynnissä ollut mittava uudistus kuvaillaan, siihen kun Kiinan nousun katsotaan nojautuvan. Oopiuminpoltto, joka tuolloin yleisenä paheena lamautti koko kiinalaisen yhteiskunnan toimintaa, käsitellään ilmiönä erikseen.
Mannerheimin katse kulkee kohti mahdollista sotaa, hän miettii mahdollisia operaatioita, niiden toteuttamisajankohtia ja operaatioiden vaatimia tukitoimia; mahdollisessa konfliktissa olisi raportin lukeneella esikuntaupseerilla ollut varsin helppoa siirtää suunnitelmia käytäntöön.
Toisaalta - ja tässä kirja käy nykyihmiselle hyvin mielenkiintoiseksi - hän aprikoi Kiinan edessä olevaa nousua maailmanvallaksi. Lukijalla on siten yli sadan vuoden etumatka todentaa Mannerheimin arviointikyvyn terävyys. Löytyypä tekstin keskeltä myös eräänlainen kommentti viime aikojen Mannerheim-keskusteluun; jätetään sen löytäminen lukijan iloksi.
Raportti on Harry Halénin sujuvasti suomeksi kääntämä, liitteenä on näköispainos matkaraportin venäjänkielisestä reittikartasta, josta voi matkan edetessä tavailla tekstissä vilahtelevia paikannimiä (muiden muassa Karashährin etsiminen oli antoisaa). Kirjan kuvituksena on käytetty Mannerheimin matkalla ottamia ja kehittämiä kuvia: mustavalkoisia, edelleen sykähdyttäviä.
C.G.E. Mannerheim, Matka Kiinaan. Suomen Kirjallisuuden Seura
