Albert Espinosa on voittanut kuoleman monta kertaa, sen vuoksi hänen tarinansa ovat tulvillaan elämää.
Espanjalainen Albert Espinosa on vaikka mitä: näyttelijä, ohjaaja, elokuva-, teatteri- ja televisiokäsikirjoittaja sekä teollisuusinsinööri. Hän on käsikirjoittanut Suomessakin esitetyn televisiosarjan Sairaan kaunis elämä. Lisäksi hän on kirjailija, jonka esikoisteoksesta Keltainen maailma (Bazar) on otettu jo 35 painosta.
Kirjailija Albert Espinosa. Kuva: Bazar
Tämä olisi kenelle hyvänsä kuolevaiselle aikamoinen saavutus. Eikä tässä vielä kaikki. Espinosa sairastui 14-vuotiaana syöpään ja taisteli sitä vastaan kymmenen vuotta. Syöpä uusiutui neljä kertaa, häneltä on amputoitu toinen jalka, poistettu toinen keuhko ja pala maksaa. Kemoterapiassa hän on ollut 80 kertaa.
Kun hän lopulta sai terveen paperit, häntä pyydettiin kirjoittamaan kirja ”Miten selvitä syövästä”. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä. Sen sijaan hän halusi kertoa, mitä syöpä hänelle opetti, ja miten näitä kokemuksia voi hyödyntää jokapäiväisessä elämässä. Näin syntyi ajatus keltaisesta maailmasta, josta kirja on saanut nimensä. Se on eräänlainen elämäntapa, uusi näkökulma tarkastella elämää.
Hän hylkäsi perinteisen, vakiintuneen tavan, jota esimerkiksi elokuvat ja lehdistö tuputtavat, miten rakastua, erota, kuolla ”oikealla tavalla”. Älä siis usko mihinkään, mikä tulee vakioasetuksena. Kyseenalaista ja elämäsi laatu paranee, hän kehottaa.
Keltaisen maailman ensimmäinen oivallus kuuluu, että menettäminen tekee hyvää. Alkuun ajatus tuntuu oudolta. Mutta kun alkaa ymmärtää menetyksiä, pohtii niiden seurauksia ja kohtaa ne silmästä silmään, huomaa, että jokaisesta menetyksestä saa jotakin. Ennemmin tai myöhemmin me kaikki koemme menetyksiä. Silloin on ajateltava ainoastaan sitä, mitä niillä voittaa.
Espinosa luo mutkattoman suhteen lukijaan, kirjaa tutkaillessa tuntuu kuin juttelisi vanhan tuttavan kanssa. Hän kirjoittaa kepeästi, humoristisesti – kirjaimellisesti toinen jalka haudassa – kipeistä ja vaikeista asioista. Leikkisän kuorensa alla Espinosa on kuitenkin tosissaan ja jakaa lukijoille rankan tiensä kautta saatuja oivalluksia, jotka tekevät elämästä helpompaa, onnellisempaa ja merkityksellisempää.
Entä keltainen maailma, mistä sellaisen löytää? Sen löytää jokainen itsestään, sisimmästään. Löytöretkeä varten Espinosa on listannut 23 kohtaa, joiden avulla perille voi päästä. Hän inhoaa sääntöjä, eikä usko luokitteluihin eikä valheellisiin kliseisiin. Mutta hän rakastaa paradokseja, ristiriitoja ja listoja.
Hänen ”23 kolmen kohdan ohjelmastaan” löytyy esimerkiksi tällainen ehdotus: Kun ihminen on sairas, hänestä pidetään tarkasti kirjaa, sairauskertomusta. Siitä kun ihminen elää normaalia elämää, pitäisi pitää kirjaa yhtä lailla. Elinkertomusta. Sitä selaillessa huomaamme, ettei sillä, mistä murehdimme pari päivää sitten, ole tällä hetkellä enää mitään merkitystä.
Suurin aarre, jonka Espinosa syövältä sai, oli oivallus, että meillä jokaisella on omia keltaisia ihmisiämme. He ovat ystävien ja rakastettujen välimaastossa piilottelevia erityisiä, merkityksellisiä ihmisiä. Sukulaissieluja, joita kannamme sisällämme. Ihmisiä, jotka ymmärtävät meitä ja auttavat meitä merkittävällä tavalla. Ihmisiä, jotka ovat jättäneet meihin jäljen, vaikkemme näkisi heitä enää koskaan uudelleen.
Keltainen voi olla elämässäsi muutaman tunnin tai loppuelämän, mitään vaatimuksia hänen suhteensa tapaamisesta, yhteydenpidosta ja muusta sellaisesta, jota ystävyys edellyttää, ei ole. Keltainen on elämässäsi, tai sinä olet itse jonkun keltainen, niin kauan kuin tarvetta on, mitään pakkoa ei ole. Heitä kuitenkin voi ja kannattaa etsiskellä.
Keltainen maailma on viisas kirja. Se ei ole elämäntapaopas perinteisessä mielessä. Siihen se on aivan liian oikukas ja syvällinen. Kaikilla asioilla on kaksi puolta, ehdottomia sääntöjä parempaan elämään ei kerta kaikkiaan ole. Mutta jos haluaa kyseenalaistaa kalkkeutunutta ajatteluaan ja ravistella aivojaan, silloin Keltaisella maailmalla on paljon annettavaa.
Kursiivilla painetut ovat lainauksia kirjasta.
Albert Espinosa: Keltainen maailma (suom. Taina Helkamo, Bazar, 2014).
