"Palatsin viljassa on matoja". Näillä sanoilla alkaa Asko Sahlbergin historiallinen lukuromaani Herodes, joka kertoo Juudean ja Perean neljännesruhtinaan Herodes Antipaan elämästä.
Kirjan alussa Antipas on vanha, väsynyt hallitsija, jonka mielen täyttävät epäilys eletystä elämästä, pohdinta tehtyjen valintojen merkityksellisyydestä sekä kyllästyminen juonitteluihin ja maallisiin nautintoihin.
Lisäksi poliittinen vastustaja, veljenpoika Herodes Agrippa, juonittelee, lähimmät palvelijat joutuvat salamurhan uhriksi ja keisari Caligulaltakin on tullut käsky saapua Roomaan imperaattorin kuultavaksi, mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa.
Kirja jakaantuu kolmeen osaan: Ensimmäisessä Herodes muistelee nuoruuttaan ja valmistautuu lähtemään tapaamaan imperaattoria, toisessa hänen lähin palvelijansa Joosafat toimii kertojana saaden
kertoa oman versionsa ensimmäisen osan tapahtumista ja kolmannessa näkökulma siirtyy osittain kristinuskon alkuvaiheisiin. Romaani etenee useassa ajallisessa tasossa, joissa nykyhetkessä matkataan kohti Roomaa ja muissa muistellaan nuoruusvuosia, käytyjä sotia, ystävyyksiä ja vanhoja juonitteluita, joiden kaiut ulottuvat kirjan nykypäivään saakka.
Sahlbergin teksti on kompaktia, hidasta ja paikoin myös kepeän runollista ja leikkisää. Dialogi pursuilee oivaltavia kielikuvia, jotka sopivat kuvattuun aikaan ja kontekstiin ja luovat kärsivällisen lukijan eteen elävän maailman, jossa kuolema on aina läsnä, lihan ilot houkuttelevat niin miehiä kuin naisiakin ja pettymyksiä seuraaville humoristisille sadatteluille on aina sijaa. Kuitenkin, kaikesta raadollisuudestaan ja lihallisuudestaan huolimatta, henkilöhahmoja leimaa kaipuu jotain suurempaa kohti ja optimismi tulevaisuutta kohtaan. Tässä romaani on vahvimmillaan ja inhimillisimmillään silloinkin, kun henkilöhahmot sortuvat ja vallanhimo turmelee.
Herodes, Asko Sahlberg. Kuva: WSOY
Herodeksen voi lukea historiallisena romaanina ja ehkäpä jonkinlaisena seikkailukertomuksenakin, vaikka päähenkilö ei olekaan Waltarin historiallisista romaaneista tuttu nuori ja neuvokas sankari, vaan osastaan hyvin tietoinen ja siihen vähitellen alistuva ruhtinas, joka tietää, mikä on tehtyjen päätösten todellinen hinta ja pakenee siksi todellisuutta katkeruuteen, haaveisiin ja viiniruukun äärelle. Valta ja vastuu painavat raskaasti, kuten myös elämän varrella tehdyt virheet, ja vaikka usko tulevaisuuteen onkin luja, kirjan kertojien elämässä se ei tarjoa pelastusta.
Jeshuan seuraajatkin ovat vain yksi vainottu lahko muiden joukossa, lahko joka tulee epäilemättä katoamaan historian hämärään kuten muutkin kaltaisensa, sillä Juudean maassa lahkoja riittää. Romaanissa kuvattu Herodeksen elämä noudattelee tarkasti todellisia tapahtumia kirjan ottaessa kuitenkin välillä vapauksia historiallise tiedon aukkojen tilkitsemisessä. Toisin kuin Waltari Ihmiskunnan vihollisissa ja Valtakunnan salaisuudessa, Sahlberg jättää omakohtaisen uskonnollisen pohdinnan vähemmälle ja keskittyy kuvaamaan historiallista todellisuutta, tai ainakin yhtä mahdollista versiota
siitä.
Asko Sahlberg. Kuva: WSOY
Vaikka tarinan loppu on tiedossa ja vanha hallitsija kulkee sitä kohti vakaasti ja vääjäämättä, teos kuvaa oivallisesti vallan paineita, juutalaisen kansan asemaa Rooman vasallina sekä historiallisen hallitsijan vaikeaa asemaa fariseusten ja Rooman välissä. Ihmiskohtalot sysätään syrjään vallan paineissa, yhdellä on valta päättää monen kohtalosta ja politiikka kaikessa raadollisuudessaan nousee ylimmäksi päämääräksi, vaikka omatunto kolkuttaakin ja profeetat tulevat uniin saakka. Lukukokemuksena Herodes on voimakkaan yleisinhimillinen, mieleenpainuva ja teos kirjoittajaltaan melkoinen voimannäyttö.
Waltarin antiikin historiallisen romaanin klassikoiden rinnalle on vaikea kuvitella parempaa teosta kuin Herodes, ja se on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut.
Asko Sahlberg Herodes, WSOY 2013
