Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 02.05.2021

Rikosten jäljillä - Ata Hautamäen paluu Käpylään

Korona-ajan liikkumisrajoituksiakin käsitellään Ata Hautamäen uusimmassa romaanissa. Vapauden rajoituksia ovat kokeneet niin 80-vuotias tuomari Henri Eberlej kuin vankilasta vapautuva Kaarlo “Kapa” Koistinen. Romaani on järjestyksessään Hautamäen kymmenes, rikosromaanina kahdeksas.

 

Kuvassa on osa kirjan kannesta ja siinä näkyy tien molemmin puolin tietä punaisten talojen seiniä. Taustalla näkyy mäntymetsää.

Osa kirjan kannesta. Kuva: Valmiixi -viestintäpalvelut ja pienkustantamo

 

Kirjailija Ata Hautamäki kurvailee tottuneesti Taivaskalliolla, Pellervontiellä, Olympiakylässä, mutta myös Helsingin keskustassa ja Ruoholahdessa. Hautamäelle tyypilliseen tapaan romaanissa ympäristöllä on
merkitystä juonen rakentumisessa, mutta myös henkilöhahmojen kuvauksessa. Henkilöt ovat osa kasvu- ja elinympäristöään ja vuorovaikutuksessa yhteisön, perheen ja naapuruston kanssa. Kaikki jäljet johtavat tässä teoksessa Käpylään, mutta olennaisimman rikoksen tapahtumapaikka sijoittuu kehyskuntaan.

Teos käsittelee useita vuosia vanhaa ja selvittämättömäksi jäänyttä rikosta, tarjoten samalla kuvauksen yksilön kehityskaaresta. Kasvutarinaa voi seurata surullisten sattumien kasautumana, mutta myös poimien arjen onnellisuutta ja elämän eheyttä rakentavia elementtejä. Päähenkilö Kapa Koistisen ajatusten ja pohdintojen kuvaus on lempeää, Hautamäki luo narratiivia tulevaisuuden selviytyjästä, rikollisesta, joka on kakkunsa kuitannut ja läksynsä oppinut. Teemoina toistuvat anteeksianto, kunnioitus ja hyväksyntä.

Tuomari Eberlej surffailee tottuneesti digitaalisessa nykyhetkessä, kohdaten silti epäileviä näkemyksiä. Epäilyiden taustalla on tuomarin korkea ikä, mutta myös hänen kriittinen asenteensa, itsepäisyyttä unohtamatta. Herkullisia kohtaamisia ovat Koistisen sekä Eberlejn keskustelut nuoren juristin, Iivari Sorvarin kanssa. Juristin, jonka historiasta löytyy rikosta ja rangaistusta. Ikääntynyt oopperalaulaja
Regina Brander, jonka ansiosta vapautuvan Koistisen arki helpottuu, piirtyy esiin vähitellen ja tyylikkäästi.

Jos teoksella on sävel tai taustaraita, niin Paluu Käpylään -romaanissa se on eittämättä Bachin Matteus-passio, joka yhdistää sekä Koistista että Eberlejtä. Matteuksen evankeliumi on saanut uuden muodon tässä tuoreessa rikosromaanissa. Viehättävän vanhahtavalla tyylillään teos istuu mainiosti kirjailijan innoittajan eli Käpylän vehreään kaupunginosaan. Kirjan soisi kuluvan niidenkin käsissä, joita rikoskirjallisuus ei yleensä puhuttele.

Mervi Leivo