Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 23.06.2025

Reidar Särestöniemi 100 vuotta - osa 2. Luonto- ja kulttuurikeskus Vuohijärvi ja Taidekeskus Salmela

Juhannuspäivä sujui vesisateesta huolimatta oikein hienosti, kun pakkasin itseni autoon ja hurahutin Vuohijärvelle. Siellä ennen kirkkona toiminut rakennus kätkee sisäänsä hienoja taideteoksia. Tänä kesänä siellä on nähtävillä Reidar Särestöniemen tauluja. 

Kuvassa on vaalealla tiiliseinällä kaksi taulua. Vasemmalla on sinistä ja kaksiviininpunaista aluetta keskellä ja ylhäällä. Oikealla vihreää reunoilla ja  punaista kuvioitua maalausaluetta.

Kuva: Kini Laine

 

Oikein hyvin ja näyttävästi pääsivät siellä oikeuksiinsa ja kun hissukseen katselin ja kiertelin, niin sattuipa korvani kuulemaan, kuinka siellä useat kehuivat paikkaa toimivaksi. Siis, miten kirkkotila on nyt pyhitetty taiteelle. Ei ollenkaan huono vaihtoehto. 

 

Kuvassa on seinällä neljä taulua ja niissä on värejä musta-valkoisesta keltaiseen, siniseen ja punaiseen. Edessä on kolme jalustalla seisovaa harmaata hevosveistosta.

Kuva: Kini Laine

 

Särestöniemen taulujen lomassa on esillä kuvataiteilija Nina Ternon (1935-2003) pronssiveistoksia. Hyvin sopuisasti siellä olivat ja vähän niin kuin esittelivät toinen toisiaan. Ternon työt ovat omintakeisia ja helposti tunnistettavia ja niitä on kiva bongailla milloin mistäkin, kuten vaikkapa Kouvola teatterin aulasta. 

 

Kuvassa on vihertäviä, ruosteen punaisia ja turkooseja alueita sekä Reidar Särestöniemen signeeraus.

Kuva: Kini Laine

 

Minua jotenkin aina huvittaa, kun Reidarin tauluista ei tarvitse signeerausta etsiä, sillä se kyllä ihan kuin hyppää silmille. Minusta se on aika lailla hauska piirre. Hyvä kun on mahtunut tauluun...

Vuohijärveltä jatkoin matkaa Mäntyharjuun, koska siellä on Salmela ja kappas, siellä Särestöniemen näyttely aivan kuin olisi vaan jatkunut. Jo rakennuksena ja ylipäätään koko paikka on näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde. Huomasin, että aika moni muukin tykkäsi. 

 

Kuvassa on Salmelan päärakennus, joka on turkoosi ja siinä on yläosassa ruskeaa koristelua ja niiden keskellä on ruskeat ikkunapuitteet.  Alhaalla on ruskeita isompia ikkunoita. Päädyssä ja keskellä on katokset.

Kuva: Kini Laine

 

Suorastaan juoksin sisään, kuivasin rillit ja sitten ihailemaan kaikkea, mitä siellä oli ja olihan siellä. Reidarin taulut nyt ensin. 

 

Kuvassa on kaksi taulua ja niissä on talvikuvua. Keskellä on kolmiruutuinen ikkuna. Keskellä on hoikkaa henkilöä kuvaana veistos.

Kuva: Kini Laine

 

Salmelassa on hienosti osattu laittaa teokset esille, sillä kun ikkunan molemmin puolin on taulut, sitten siinä edessä veistos ja vielä näkyy ikkunasta pihalle, missä on myös taideteos. Tulee kyllä niin hyvä mieli moisesta asetelmasta, että etin kyseisiä kuvakulmia useita, joten niitä kannattaa käydä bongailemassa. 

 

Kuvassa on vaaleanpunaisella pohjalla hevosesn selässä kaksi naishahmoa ja toisella on valko-punaisen raitaiset housut ja toinen puhaltaa torveen.

Kuva: Kini Laine

 

Kun olin Särestöniemen taulut katsellut, niin seuraavassa salissa olikin tarjolla Katja Tukiaisen teoksia. Heti osui silmiin Tukiaiselle tyypillinen vaaleanpunainen taulu, jonka nimi on Riding with Reidar. Aivan huikee ja sitten ne kaikki muutkin teokset, joissa oli kaikissa joku kiva oivallus. 

 

Kuvassa on tunnalla jalustalla naista esittävä pienoisveistos ja sillä on hiustöyhtö päässään. Tausta on vaalea.

Kuva: Kini Laine

 

Salmelassa on useiden taiteilijoiden tuotoksia, joista saa nauttia ja niin tein. Mi Kuoppa on veistänyt Luonnon lähettiläitä ja ne olivat jokainen omalla tavallaan niin kauniita. 

Lisäksi tarjolla on teoksia monilta muilta upeilta taiteilijoilta, että ihan varmasti jokaiselle siellä riittää mieluista katsottavaa. Jätin ulkopuolen käymättä, koska oli niin sateista, mutta Salmelaan voi mennä aina uudestaan, koska vielä on kesää jäljellä.

Ehdottomasti suosittelen molempia paikkoja, niin Vuohijärven kohdetta kuin Salmelaakin, sillä molemmissa ystävällinen ja jouheva palvelu, paljon nähtävää ja se matkan taittuminen kaunissa kesämaisemassa on varsin ihanaa. 

Kini Laine