SuviSirkku Talas on tehnyt sen, mitä on puuttunut Järnefelt-kirjeistä. Hänen suurtyönsä Järnefeltin perheen aikuisten lasten kirjeistä Elisabeth Järnefeltille julkaistiin äitienpäivän kynnykselle. Kasper, Arvid, Armas, Erik Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen kirjeet äidilleen Elisabeth ovat vihdoin luettavissa.
Teos on odotettu, sillä Elisabeth Järnefeltin julkaistu kirjekokoelma jätti aikanaan vastaamatta moneen kysymykseen. Ahkera ja monipuolinen kirjeenkirjoittaja Elisabeth sai myös itse kirjeitä, joita ei ollut vielä löydetty. Tietokirjailija SuviSirkku Talas on jäljittänyt eri yksityisarkistoista Järnefeltin perheen yksityiskirjeitä kymmenen vuoden ajan. Nyt työrupeaman tulos on kaikkien luettavissa.
Asetelma on lukijan kannalta hyvä, sillä Talas on tunnetusti luotettava dokumentoija. Talas on noudattanut teoksessa pieteetillä alkuperäisten kirjeiden sisältöjä, toki siten, että vieraskieliset osuudet on käännetty suomeksi. Sinällään kirjeet on kirjoitettu alkujaan valtaosin suomeksi, mikä on melkoinen kulttuuritahdon osoitus ruotsinkielisessä Suomessa syntyneiltä säätyläisiltä. Kun kieli vaihdettiin, se vaihdettiin. (Perheen isä kenraali Alexander Järnefelt muistetaan suomalaisuusmiehenä, jolla oli periaatteensa.)
SuviSirkku Talas. Kuva: Karisto
Tärkeätä on myös, että teoksessa on kunnollinen henkilöhakemisto helpottamassa hakuja.
Järnefeltin perheen kirjeenvaihto on ollut jatkuvaa ja polveilevaa. Elisabethin aikanaan ilmestynyt kirjekokoelma muodostaa historiallisen rungon, johon voi rakentaa oman tietomaailmansa. Rakas äitini! onkin tarpeellinen täydennys tietokokonaisuuteen, joka on melkoinen läpileikkaus suomalaista kulttuuri- ja tapahtumahistoriaa. Taiteen kultakausi, itsenäistymisen ajan tunnelmat ja tapahtumat ja ennen kaikkea kansainvälisen elämän Suomeen kantavat tuulet. Kyse ei siis ole kurkistelusta yksityiseen perheeseen, vaan koko sen edustamaan kulttuuriin, joka on tiukassa sidoksessa suomalaisuuden parhaaseen heräämiseen.
Tämän päivän ihmiselle kansainvälisyys on itsestään selvyys, mutta on se ollut itsestään selvää ennenkin ja paljon niukempina taloudellisina aikoina. Taiteilija-Järnefeltit matkustavat ulkomaille Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan, Ranskaan luomaan taidettaan ja matkustamaan. Kun suuri osa kirjeenvaihdosta pyörii rahan ympärillä, miettii, mihin kaikkeen sitä riitti. Yleensäkin viime vuosisadan kirjepohdiskeluissa on vekselit ja rahat lainassa ketjuissa, eivätkä Järnefeltit tee poikkeusta. Nykyrahan käyttöön tottunut ei voi kuin taivastella, miten kulttuuria tuntui irtoavan tyhjästä ja miten sen luomisen ohessa rakennettiin ja kasvatettiin monet lapset.
Kirjeistä irtoaa muutama iso ahaa-elämys. Esimerkiksi, että suomalaisuuden symbolit olivat venäjäntaitoisia. Kukapa tulee äkkiä ajatelleeksi, että Aino Sibelius osasi venäjää ja oli emäntänä mm. Maxim Gorkin Suomen vierailulla tai että äidille kirjoitetuissa kirjeissä oli usein venäjänkielisiä lauseita.
Eli kirjeissä on taloutta, tavaroita, aatteita, lasten syntymiä, sairauksia, muuttoja – ihan kaikkea, mitä inhimilliseen arkeen sisältyy.
Elisabethille kirjoitetut kirjeet ovat aikuisten lasten kirjeitä äidilleen, jolle jokainen kertoo yksilöllisesti asioitaan. Henkevimmät kirjeet ovat ehkä Arvidilta, jolla on juhlallinen ja keskusteleva ote. Armas puolestaan on kepeämpi ja kirjoittaa huumori silmäkulmassa ja rehellisesti asioistaan. Menestynyt kapellimestari iloitsee äidilleen hyvistä asioista ja laskee elämänsä taloudellista puolta. Silloin tällöin Armaksen kirjeissä vilahtaa musiikkielämän ajankohtaisia uutisia, kuten myös ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia Ruotsissa.
Kirjeistä löytyy kiintoisa sananvaihto naisten asemasta eli siitä, voivatko miehet huvitella toisten ihmisten tyttärien kanssa. Elisabethin jyrkkä asenne on, että ei, ja tätä pojatkin noudattavat.
Keskeistä on, että kaikki lapset suodattavat selkeästi sanomaansa äidille sopivaksi; hänelle kirjoitetaan hellyyssuodattimella ja äidin asema huomioiden. Jokaisen kirjeet ovat kirjoittajansa persoonan mukaisia, ja antavat käsityksen näiden asenteista ja mielenmaisemasta. Aino Sibelius kirjoittaa äidilleen sairauksista ja lapsista ja yllättävän vähän Jannesta ja perheen uraelämästä. Ehkä ne keskustelut käytiin muualla, ja kirjeenvaihto on äidin ja tyttären arkea. Erik tai siis Eero Järnefelt on asiallinen ja vanhin poika Kasper hakee ehkä eniten tukea äidiltä.
Kysymys on niin sanottu hyvä kysymys, johon on monta vastausta. Järnefeltin perhe kokonaisuudessaan on läjännyt Suomeen valtavan kulttuuripanoksen, joka tuntuu edelleen. Siksi sen tekijöiden kirjeet ja kuvaukset ovat merkityksellisiä ja ajankuvina arvokkaita, sillä kirjoittajat eivät olleet tavallisia kansalaisia, vaikka kirjoittivatkin perheelleen eikä historiaa varten.
Moni aate, yhteiskunnallinen virtaus ja keskustelu kulki Järnefelt-taiteilijoiden lävitse. Heidän mielipiteillään oli merkitystä omalle ajalle, ja niillä on edelleen merkitystä, kun tulkitaan kulttuurin tekemisiä viime vuosisadan vaihdekymmenissä.
Näiden kirjeiden julkisuutta tarvitaan, ja on oikein, että ne on julkaistu ja että ne ovat olemassa.
Ruokahalu kasvaa syödessä. SuviSirkku Talas on tehnyt suuren työn kirjemassan dokumentoinnissa ja jäljityksessä. Kun Järnefeltit olivat kovin pitkäikäisiä, heidän sanomisiaan on varmasti tallessa monessa dokumentissa, haastatteluissa ja julkaisuissa. Voi kysyä mielikuvituksissaan, millainen teos syntyisi Armaiden, Erikien, Arvidien, Kasperien ja Ainojen jälkeen jättämistä muisteluista ja heidän perillistensä muisteluista ja dokumenteista.
Rakas äitini! on hyvä teos ja vaikka rattoisaa kesäseuraa. Sen voi avata mistä vain ja lukea ja jatkaa lukemista. Kirjeet ovat viihdyttäviä ja niiden mukana pääsee vaeltamaan monessa paikassa. (Helpon lähtölavan saa lukemalla Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaanin kirjeiden tueksi.)
Rakas äitini! Armas, Eero, Arvid ja Kasper Järnefeltin sekä Aino Sibeliuksen kirjeitä äidilleen Elisabeth Järnefeltille 1879-1928
Toimittanut SuviSirkku Talas
Karisto Oy, Hämeenlinna 2014
SuviSirkku Talas, Rakas äitini! Armas, Eero, Arvid ja Kasper Järnefeltin sekä Aino Sibeliuksen kirjeitä äidilleen Elisabeth Järnefeltille 1879-1928. Karisto
