Kirjailija, kuvittaja ja taiteilija Tove Jansson loi Muumilaakson synkkänä aikana, keskellä talvisotaa ja Helsingin pommituksia. Muumikirjojen maailmasta tuli pakopaikka sekä Janssonille että hänen lukijoilleen. Mielikuvitusmaailman lisäksi Jansson loi itselleen ja lähipiirilleen merkityksellisiä todellisia paikkoja, jossa saattoi elää ja tehdä työtä haluamallaan tavalla. Näitä todellisia ja kuviteltuja tiloja tarkastelee Arkkitehtuuri- ja Designmuseon Pako Muumilaaksoon -näyttely (10.10.2025–27.9.2026).
Kuvituspiirros kirjaan Vaarallinen juhannus, Tove Jansson, 1954. Kuva: Moomin CharactersTM
”Janssonilla oli vahva näkemys omista tiloistaan ja hän muovasi aktiivisesti elinympäristöään itselleen viihtyisäksi. Hänen mottonsa oli “tee työtä ja rakasta”. Tärkeintä oli, että tilat sopivat taiteen tekemiseen ja tukivat luovaa elämäntapaa. Samalla tavoin hän antoi keksimilleen hahmoille vapauden elää omannäköistä elämää ja asua mitä mielikuvituksellisimmissa ympäristöissä,” näyttelyn kuraattori Jutta Tynkkynen kertoo.
Helsingin ja saariston paikat inspiroivat kirjoja
Tove Jansson vietti talvet Helsingissä ja kesät saaristossa. Monet hänen elämänsä paikoista siirtyivät myös kirjoihin. Esimerkiksi Helsingin Tähtitorninmäki sijaitsi aivan hänen ateljeensa vieressä ja kuului Janssonin päivittäisiin kävelyreitteihin. Sekä Tähtitorninmäki ja Helsingin observatorio inspiroivat Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan kuvituksia.
Klovharun saaren voi puolestaan nähdä toimineen inspiraationa Muumipappa ja meri -kirjan eristäytyneeseen majakkaluotoon. Klovharun mökin alla sijaitsi pieni sauna, johon kömmittiin lattialuukun kautta. Sauna toimi Klovharussa turvallisena luolana, joka puolestaan toistuu monissa Janssonin teoksissa.
Klovharun saari – todellinen pakopaikka
Kesällä 1963 Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä lähtivät telttailemaan Klovharuun, syrjäiselle luodolle saariston laidalle. He ihastuivat välittömästi karuun ”haljenneeseen luotoon”.
Jansson kuvaili paikkaa myöhemmin kirjeessä ystävälleen Maya Vannille näin: “Vasta Klovharulla leimahti se tarttuva Into jonka valtaan Tooti [Tuulikki] voi joskus joutua (mikä luojanlykky), ja hän ryntäili pitkin saarta ja piti kaikesta, mitä kiukkuisella kalliolla on. Vasta silloin tuntui, kuin olisin alkanut rakastaa luotoa ja uskonut siihen.”
Jansson ja Pietilä näkivät Klovharussa mahdollisuuden saada siitä pakopaikka, jossa olisi tilaa ja rauhaa työskentelylle. Jansson alkoi välittömästi luonnostella mökkiunelmaansa, jonka suunnitteli Tuulikki Pietilän veljen vaimo, Raili Pietilä. Pako Muumilaaksoon -näyttelyssä kävijä pääsee tutustumaan Klovharun saarimökkiin, jossa Jansson ja Pietilä viettivät yhteensä liki 30 kesää varsin vaatimattomissa oloissa, ilman sähköä tai juoksevaa vettä.
Tove Jansson kurkistaa lattialuukusta Tuuliruusu-mökillä. Kuva: Göran Algård
Asumisen ratkaisut Muumilaaksossa
Muumilaaksossa asuminen ei ole vain käytännön järjestely, vaan myös olemisen tapa. Muumien koti on avoin kaikille: lyhyelle tai pitkälle vierailulle voi tulla kuka tahansa Piisamirotasta hattivattiin.
”Muumien tapa asua laventaa käsitystämme kodista. Asuminen ei ole staattista – kodit voivat liikkua, muuttua, rakentua uudelleen ja olla olematta ollenkaan. Muumien tapa rohkaisee miettimään itselle sopivaa asumisen mallia,” Tynkkynen kertoo.
Muumikirjoissa esiintyy usein jaettuja ja tilapäisiä tiloja: majakka, vene, puu, teatteri. Millainen tila on esimerkiksi uimahuone talvella, jonka Tuu-tikki jakaa näkymättömien päästäisten kanssa?
Näyttelyssä Muumilaakson asukkaiden kohtaamia tilanteita ja pulmia ratkotaan myös nykysuunnittelijoiden ja -arkkitehtien voimin. Nykysuunnittelijoiden töiden kautta tuodaan ratkaisuja selviytymiseen konfliktien, turvattomuuden, uhkaavien tilanteiden ja ääriolosuhteiden keskellä.
Pako Muumilaaksoon -polut
Pako Muumilaaksoon -näyttelyyn voi sukeltaa myös uusin silmin. Arkkitehtuuri- ja Designmuseo on luonut näyttelyyn kolme erilaista polkua, joita seuraamalla avautuu uudenlainen näkymä Tove Janssonin ja muumien tiloihin.
Sateenkaaripolku on normikriittinen polku Pako Muumilaaksoon -näyttelyssä, joka tarkastelee sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta Tove Janssonin tosielämän ja taiteen kautta. Polku ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan kutsuu katsomaan näyttelyä toisin, uteliaasti, empaattisesti ja moninaisuutta arvostaen.
Treffipolku johdattaa Pako Muumilaaksoon -näyttelyn läpi huone kerrallaan, tarjoten pieniä pohdintatehtäviä ja kysymyksiä, jotka toimivat keskustelun avauksina muistoista, haaveista, ja elämänasenteista. Museokokemus muuttuu yhteiseksi matkaksi, jossa koetaan, kuunnellaan ja jaetaan, ei ainoastaan näyttelyä, vaan myös toista ihmistä.
Lasten polku on lasten kanssa koettavaksi suunniteltu näyttelypolku, joka tukee yhteistä museokokemusta ja innostavat tutkimaan näyttelyä leikin, mielikuvituksen ja vuorovaikutuksen kautta. Näyttelytilassa lapset voivat etsiä piilotettuja muumihahmoja ja tutustua näyttelyyn toiminnallisesti yhdessä aikuistensa kanssa.
