Nuorten naisten käytösoppaita alettiin julkaista 1700-luvulla. Ne olivat ensimmäinen tyttöjen itsensä luettavaksi suunnattu kirjallisuudenlaji.
Uusi, 1600- ja 1700-lukujen taitteessa syntynyt kirjallisuudenlaji oli suosittu ja muodostui merkittäväksi myös pitkällä aikavälillä. Tytöt olivat kasvatuksellisessa ja koulutuksellisessa mielessä sivuutettu marginaaliryhmä, ja käytösoppaat pyrkivät korjaamaan tämän puutteen.
Väitöskirjatutkija Sara Medberg. Kuva: Helsingin yliopisto
Sara Medberg on tutkinut nuorten naisten käytösoppaita, joita julkaistiin Ruotsissa 1700-luvulla, jolloin Suomikin oli osa Ruotsin valtakuntaa. Kirkkohistorian alan väitöskirjassaan ”Opintoja, jotka voivat saada heidän päätään pyörryttämään”: Säätyläistyttöjen kasvatus ja naisihanne nuorten naisten käytösoppaissa 1699–1768 Ruotsissa* hän osoittaa, että oppaita voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä askeleista kohti nykypäivän tasa-arvoista koulutusta.
– Kiinnittämällä huomiota tyttöjen kasvatuksen puutteisiin nuorten naisten käytösoppaat loivat pohjaa Suomen ja Ruotsin nykyisten koulutusjärjestelmien tasa-arvoisuudelle, Medberg toteaa.
Oppaat viestivät naisten koulutukseen liittyvästä uudistuvasta ajattelutavasta ja ajan mittaan myös uudenlaisesta naisihanteesta.
– Alettiin ajatella, että säätyläistytöille pitäisi tarjota kunnollista, suunnitelmallista opetusta tai ylipäänsä jonkinlaista koulutusta ja päämäärähakuista kasvatusta, joka oli ollut tuohon saakka pääasiassa poikien etuoikeus, Medberg kuvaa.
Ennen käytösoppaita nuoria naisia ei ollut huomioitu kirjamarkkinoilla erillisenä kohderyhmänä. Oppaat olivat ensimmäinen kirjallisuudenlaji, joka oli suunnattu suoraan noin 12–18-vuotiaille (säätyläis-) tytöille eikä esimerkiksi heidän vanhemmilleen tai opettajilleen. Lukemalla oppaita tytöt saattoivat kenties ensi kertaa historiassa nähdä itsensä yksilöinä ja harjoittaa henkilökohtaista kehitystä.
Perinteikkäitä, mutta edistyksellisiä
Ruotsinkielisiä tai ruotsiksi käännettyjä käytösoppaita alettiin julkaista merkittävässä määrin 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Oppaat käsittivät laajan ja perinpohjaisen opetussuunnitelman tytöille. Siihen sisältyi muun muassa käytöksen, tanssin, musiikin ja taiteen opintoja sekä neuvoja, jotka koskivat ystävyyttä, kosijoiden kanssa seurustelua, aviomiehiä ja jopa leskeyttä. Ohjeet kattoivat myös ehostautumisen, tanssiaiset ja lähes kaiken muun, mitä nuori nainen voi elämässään kohdata.
Yllättäviä aiheita olivat esimerkiksi rakastajat ja rakastajattaret, öiset serenadit, mieshenkilöiden vaunujen lainaamiseen liittyvät riskit sekä kauneuspilkut, jotka olivat muodissa yläluokan parissa. Ne olivat pienenpieniä, pistemäisiä kasvojen kauneutta korostamaan liimattuja tafti-, silkki- tai samettipaloja, erään oppaan mukaan ”mustia pimeyden lappusia [jotka] – – auringonkirkkaasti paljastavat pimeyden peittämän sydämen”* kantajansa rinnassa.
Vaikka oppaat olivat uusi kirjallisuudenlaji, niiden ajatusmaailma oli usein tietyllä tavalla varsin perinteinen. Ne pyrkivät pohjimmiltaan monin osin tekemään miesten elämästä mahdollisimman miellyttävää: tottelevainen, palvelunhaluinen ja velvollisuudentuntoinen tytär ilahdutti isää, henkevästi keskusteleva, viehkeästi elehtivä ja soreasti tanssiva nuori neito viihdytti kosijoita, sivistynyt vaimo oli miellyttävää seuraa aviomiehelle, teoreettista oppia saanut äiti kykeni huolehtimaan pienten lasten alkeisopetuksesta, ja kotiaskareet tunteva emäntä pystyi johtamaan kotitaloutta ja sai palvelusväen kunnioituksen.
Oppaat kuvaavat sukupuolijärjestelmää, jossa tyttöjen ja poikien odotetaan eroavan merkittävästi toisistaan niin ominaisuuksiltaan, tehtäviltään kuin paikaltaan elämässä. Naisten elämän tarkoituksena oli pitkälti miesten palveleminen. Nykyhetken näkökulmasta katsottuna saattaakin Medbergin mukaan helposti jäädä huomaamatta, että oppaat ja niiden sisältö itse asiassa olivat omalle ajalleen hyvin edistyksellisiä.
– Jos käytösoppaita lukee julkaisuajankohdan kontekstissa, paljastuu aivan toisenlainen ja tuolle ajalle uusi ajattelutapa, jossa pyritään usein vilpittömästi tyttöjen parhaaseen, annetaan tilaa heidän henkilökohtaiselle kehitykselleen ja arvostetaan heitä ihmisinä.
Medberg toteaa, että käytösoppaat on huomioitu niukasti tyttöjen kasvatusta ja koulutusta 1700- ja 1800-luvuilla koskevassa pohjoismaisessa tutkimuksessa, eikä niistä ole aiemmin tehty systemaattista läpikäyntiä. Käytösoppaita spesifisti koskeva tutkimus on tähän asti keskittynyt Italian, Ison-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen kaltaisiin suuriin länsimaihin, kun taas silloisessa Ruotsissa julkaistut oppaat ovat jääneet kirjallisuudenlajina muiden tutkimusaiheiden varjoon.
Tutkija ja kirjailija
Sara Medbergin kiinnostus naishistoriaan ei näy ainoastaan hänen tutkimuksessaan. Hän pitää kirjallisuudesta ja on aina rakastanut pukudraamoja ja Jane Austenin teoksia sekä historiallisia romaaneja.
Kaunokirjallista innostusta ja tutkimuksen kautta saatuja oivalluksia Medberg hyödyntää kirjailijana. Hän on julkaissut useita romaaneja Otavalla, kirjoja on käännetty eri kielille ja myyntiluvut yltävät kymmeniintuhansiin.
Oma historiallinen tutkimustyö inspiroi usein Medbergin kirjojen tapahtumia.
– Historiallisissa romaaneissani sanoitan akateemista tutkimustani yksilön näkökulmasta ja iloitsen siitä, että saan mahdollisuuden kuvata naisten koulutuksen ja arjen historiaa. Siitä on liiallisessa määrin vaiettu, ja se on monesti jäänyt miesten tekojen varjoon.
TM Sara Medberg väittelee 23.5.2025 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”’Studier, som kunna göra dem yra i hufwudet’: Högreståndsflickors uppfostran och kvinnoidealet i unga kvinnors uppförandemanualer 1699–1768 i Sverige”.
