Kainuun Museon johtaja Antti Mäkinen on syntynyt Tampereella heinäkuussa 1960. Tampereella hän asui 21 vuotta. Armeijan jälkeen hän oli jonkin aikaa töissä, minkä jälkeen löytyi opiskeluala.
Artikkeli on julkaistu 11.1.2012
Turun yliopistossa hän aloitti vuonna 1982 ja valmistui 1988 filosofian maisteriksi. Pääaineena oli suomalainen ja vertaileva kansatiede ja sivuaineita olivat kotimainen kirjallisuus, kulttuurihistoria ja museologia. Opiskelun tavoitteena oli saada sellainen koulutus, jonka kautta voisi olla kulttuurialalla töissä. Museologian hän valitsi sen vuoksi, että se voisi laaja-alaistaa tutkintoa ja antaa paremmin mahdollisuuksia työpaikkoihin.
Kuva: Museojohtaja Antti Mäkisen johdolla on valmisteltu tärkeitä Kainuun kulttuurihistoriaa käsitteleviä näyttelyitä. Yksi viimeisimmistä on ollut Hövelöä käsittelevä näyttely. Kuva:
Vuoden 1988 lopulla Mäkinen tuli Kajaaniin kulttuurisihteeriksi, mikä oli juuri sitä työtä, mihin hän oli kouluttautunutkin. Hänen vaimonsa on täältä kotoisin ja tänne syntyi heti sosiaalinen verkosto. Antti Mäkinen sanoo viihtyneensä Kajaanissa oikein hyvin. Kajaani on sopivan kokoinen kaupunki, jossa on kaikki ne peruspalvelut, mitä ihminen tarvitsee – kaikki on lähellä ja helposti saatavissa.
Kulttuurisihteerinä Mäkinen toimi viisi vuotta. Tuolloin tehtäviin kuului myös Sana ja Sävel -tapahtuman hallinnollinen johtajuus. Se oli hyvä ”korkeakoulu”, joka opetti organisoimaan tehokkaasti asioita. Kun viiden päivän aikana on 40 tilaisuutta, on huolehdittava siitä, miten esiintyjät tulevat, majoittuvat ja lähtevät, miten he harjoittelevat ja esiintyvät sekä miten tiedottaminen ja mainonta hoidetaan. Yhteistyö taiteellisen johtajan Juhani Niemelän kanssa sujui todella hyvin.
1980-luvun lopulla oli vielä runsaasti rahaa kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Kaukametsässä kävi isoja orkestereita ja ulkomaisia esiintyjiä. Klassisen musiikin konsertit, kiertävät nukketeatterit, koululaiskonsertit ja vierailevat teatteriesitykset hoidettiin kulttuuritoimiston kautta. Sana ja Sävel -tapahtumakin kasvoi tuon viiden vuoden aikana, jolloin Mäkinen oli kulttuurisihteerinä. Esittämistapa ja -kenttä muuttuivat ja laajenivat siten, että perinteisen lausunnan rinnalle tuli enemmän teatterinomaisia esityksiä. Varsinaista linjanmuutosta ei tapahtumassa toteutunut, joskin kukin taiteellinen johtaja määritteli kulloinkin tapahtuman teemat.
Vuonna 1993 Kainuun Museolta oli jäämässä eläkkeelle valokuvaaja, jonka tehtävään Antti Mäkinen valittiin ammattinimikkeellä tutkija-valokuvaaja. Tämäkin työ vastasi koulutusta. Museonjohtajana toiminut Heikki Rytkölä jäi pian tutkimusvapaalle väitöskirjatyön vuoksi, jonka jälkeen hän ilmoitti, ettei halua enää jatkaa johtajana. Tällöin Antti Mäkinen nimitettiin ensin väliaikaisesti johtajaksi ja sitten 1996 pysyvästi.
Siihen aikaan henkilökuntaa oli nykyistä enemmän ja lisäksi työllistämisvaroja käytettiin määräaikaisiin työsuhteisiin. Vakituisessa henkilökunnassa ei sen jälkeen ole tapahtunut kovin paljon muutoksia. Useat työtekijät ovat toimineet museossa jo yli 20 vuotta. Kuitenkin 1990-luku oli ”juustohöyläaikaa”, piti säästää. Vaikka oli hyviä ideoita, niitä ei voitu toteuttaa. Aluksi näyttelyjä oli paljon enemmän kuin nykyään. Kun oli paljon näyttelyjä, oli myös paljon kävijöitä. Nykyisin suurten näyttelyjen vuotuinen määrä on vakiintunut neljään.
Näyttelyjen tekemiseen on vuosien varrella tullut osaamista ja uutta tekniikkaa. Antti Mäkinen osallistuu itse mielellään näyttelyjen suunnitteluun ja tekemiseen. Hän tuntee hyvin museon valokuva-arkiston ja luovaa osaamistakin on. Koulutustaustansakin takia hän haluaa myös toteuttaa näyttelyjä ja tehdä niihin liittyvää tutkimustyötä. Hän ei halua olla sellainen museonjohtaja, joka tekee vain hallinnollista työtä.
Kun Mäkinen tuli museoon, perusnäyttelyä pidettiin jo vanhanaikaisena. Sitä ei kuitenkaan voitu heti uudistaa, koska ensimmäinen tavoite oli rakennuksen perusparannus. 2000-luvun puolella katto alkoi vuotaa, tuli vesivahinkoja ja putket alkoivat rikkoutua. Vasta tällöin todettiin, että rakennuksen korjaukset on pakko toteuttaa. Korjaus tehtiin vuosina 2006 - 2007.
Kun korjausaika saatiin tietoon, laadittiin perusnäyttelyn uudistamisesta EU-hanke, jossa ulkopuolista EAKR-rahoitusta saatiin noin 170.000 euroa. Sillä hankittiin uutta näyttelykalustoa ja tekniikkaa sekä ostettiin erilaisia palveluja, kuten uudet laajasisältöiset kotisivut. Muuten näyttely tehtiin pääosin omin voimin. Antti Mäkinen on tyytyväinen lopputulokseen ja myös kävijät ovat pitäneet näyttelyä korkeatasoisena.
Museon palkkalistoilla on tällä hetkellä 13 henkilöä, joiden työaika on yhteensä noin 10 henkilövuotta.
Kainuun Museo on maakuntamuseo, jolla on tiettyjä maakunnallisia tehtäviä. Ne ovat lähinnä viranomaistehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi kaavoituksiin ja kulttuuriperinnönsuojeluun sekä toisaalta neuvontatehtäviä.
Antti Mäkinen kertoo, ettei hänen lapsuudenkotinsa ollut erityinen kulttuurikoti. Hän ei osaa sanoa, mistä kulttuurinjano on tullut. Koulussa hän kuitenkin oli hyvä ainekirjoittaja, laulaja ja piirtäjä. Näitä ominaisuuksia hän on vaalinut ja kehittänyt niistä osaamista, joka on ilmennyt mm. taitona näyttelyiden suunnittelussa, valokuvauksessa sekä kirjallisissa toimissa. Hän pitää itseään monialaisena harrastajana, vaikkakin ulkopuoliselle nuo taidot näyttäytyvät pitkälle menevänä ammattimaisena osaamisena.
Hän on toiminut useissa kulttuuriyhdistyksissä ja käy paljon näyttelyissä, teatterissa, konserteissa ja tanssiesityksissä. Hän katsoo saaneensa niin paljon kulttuurista, että on halunnut antaa myös takaisin ja olla tarvittaessa taustavaikuttajana kulttuurin alalla. Toiminta Kajaanin postimerkkikerhon puheenjohtajana on yksi henkireikä, joka ei liity työhön.
Vuonna 1998 Antti Mäkinen teki teatterinjohtaja Aila Lavasteen pyynnöstä Kajaanin kaupunginteatterille kabareekäsikirjoituksen. Pitkä matka Rysseliin -kabareehen syntyi sketsien lisäksi myös laulut. Esityksestä tuli pitkään myönteistä palautetta. Teatterikirjoittaminen sai jatkoa, kun Mäkinen työsti 70-luvulla tehdyn Etappinäytelmän nykypäivään. Lisäksi hän on tehnyt seurakunnalle kirkkonäytelmän, kun Vuolijoen kirkon valmistumisesta tuli kuluneeksi 100 vuotta.
Mäkinen on kirjoittanut useita museon julkaisuja ja viimeisin teos on Kajaanin sotilaskotiyhdistyksen 50-vuotishistoriikki. Esiintymistaitojensa vuoksi hän on myös hyvä puhuja, joka hallitsee erinomaisesti asiasisällön ja artikuloi vakuuttavasti. Itse hän kertoo tarkkailevansa ihmisiä ja ilmiöitä ja tätä kautta hän saa vaikutteita ja ideoita omaan työhönsä ja harrastuksiinsa.
Antti Mäkinen sanoo leikkisästi olevansa mies, joka ei osaa sanoa aina ei. Kun on pyydetty johonkin tehtävään, hän on usein myös lähtenyt. Hän toimii mm. Museoalan ammattiliiton hallituksessa ja tänä vuonna hänet on valittu myös Suomen museoliiton hallitukseen. Näistä saa uudenlaista valtakunnallista näkökulmaa omaan työhön ja syntyy uusia verkostoja.
Hän huolehtii myös omasta kunnostaan ja liikunta eri tavoin kuuluu harrastuksiin. Liikunnan kautta unohtuvat arkiset huolet ja siitä saa voimaa. Liikkuessa asiat myös prosessoituvat ja mutkikkaat asiat voivat löytää usein ratkaisunsa.
Kainuun Museon johtaja Antti Mäkinen on monitaitoinen kulttuurin osaaja, jonka esityksiä kirjallisen toiminnan, puhetaiteen, teatterin, laulun ja musiikin alalla soisi edelleenkin kokevansa.
