Iankaiken muistan meirän mustanruskiaa holomua. Se oli viksu ja hoksas heti, jos sitä komenti vääristä asioosta. Se oli vissihin kuullu italialaasesta lakosta, ku se moholos olles ei teheny eikä kuullu mitää. Töyttii ruokakuppiansakki eikä syönyt. Marttyyri ilimes kuonon päällä könnäs paikoollansa ja vahtas kuppinsa ylitte.
Vanhoollansa se rupes oikeen herkkänahkaaseksi ja otti noukkahansa pikkuusista kommennoosta. Ei passannut sanua, notta älä kisko tai että ei saa haukkua vierahille. Kerranki se oli haistanu pupujussin jäliet ja meinas lähtiä, mutta mä mourusin, notta ny ei kiskota yhtää. Eiköhän se istunu tielle ja rupes oikeen könnäämähän paikoollansa. Kyllä Hilima oli huvittava, ku se sipaji sillen ku pienelle kersalle, notta mennähän ny kotia oikeen nätisti, sielä on sulle eileen ostettu yrinluu. Mitä vielä, holomu könnäs ja vahtas taivahan naakkoja korvat siliänä. Maanitella ny siinä koiraa, ku ihimiset vahtas ja nauroo. Siinä me sitte keskusteltihin aikansa. Lopulta koira oikaasi korvansa ja lähti joukkohon.
Kuva: Wikidpedia.org
Aivan erityysesti meirän holomu pelekäs Hiliman vanhapiikatätiä, jonka mielestä koiria tarvitahan komenteluhun. Ku Helevi astuu ovesta tupahan, meirän pikkuunen vasikan kokoonen holomu luikkaasi sängyn alle ja vahtas sieltä. Kyllä se sinne mahtuu ku hätä tuli!
Helevi kysyy heti ensimmääsenä, notta mihinäs holomu luuraa. Pitääs tulla sanomahan päivää. Komennin koiran pois sängyn alta ja tulihan se korvat luimus. Istuu koriasti jalaan vierehen ja katteli siitä kiukkuusesti Heleviä. Ei auttanu, ressukan piti antaa käpälää. Sitte se meni kuono moholos maata soffalle, johona se aina makaa lohorutukseksi. Eiköhän täti menny kans istumahan ja rupes heti komentamahan koiraa pois. Väitti, notta vie viee koko tilan. Mutta osaa se meirän holomu. Otti ja piaraasi oikeen kunnollisen luupierun. Helevi-täti rupes kohta kyöläämähän ja väitti, notta holomu on pistämättömän kauhia ja huonosti kasvatettu koira.
Täti nousi soffalta ja meni portahille osoottamahan mieltänsä. Holomu kaivoo ittellensä paremman pesän, nosti käpälänsä ylähä ja pani seliällensä maata. Helevi otti noukkahansa ja syytti, notta koiraa piretähän paremmin ku vierasta. Vei laukkunsa kiukkuusesti vieraskamarihin.
Laitoon kaffit ja katoon pullaa ja karialanpiirakoota pöytähän. Helevi oli moholos mutta tuli pöytähän. Holomu haistoo lämpööset piirakat ja laittoo kuononsa tuukille ja vahtas piirakoota. Se oli unohtanu piirakkahajupöhönäs kaikki mennehet. Helevi nappas sitä kuonohon ja käski pois. Koira haukootteli ja hönkääsi Heleviä päin oikeen lohikärmehen haukotuksen ja siirtyy mun jalakahan kiinni. Huokaasin mielesnäni. Tulos oli oikeen räkkyynen viikko.
Holomu ja Helevi on pelannu tätä peliä vuosien aijan. Päätin äkkiä, notta ny tämä tälläänen loppuu. Sanoon, notta täs taloos holomu ja myös meirän kissi saa maata soffalla. Ja että Helevi on tervetullu, mutta että komenteeraamisen pitää loppua. Kersakki räkkyylevät aina ku Helevi on taloos. Kummitärillä ei oo yhtää psykolokiaa. Suuttuuhan Helevi, pakkas laukkunsa ja lähti seuraavalla piilillä seuraavahan perheesehen kylähän. Mietiin, kuinka se sielä päriää, ku sielä on kaksi koiraa ja kuusi kersaa.
Juteltihin muutaman kerran puhelimes. Mennä joulu oli oikeen mukava aattohon asti. Justihin ennen joulurauhan julistusta ovehen koputettihin. Helevihän siinä seisoo kapsäkkinsä kans, se tuli meillen jouluksi. Ku holomu kuuli äänen, se marssii suoraan soffalle ja piaraasi oikeen kunnolla. Vahtas sieltä naama leviänä ja pyyti kiitosta. Justihin, se meinas, notta näin siitä täristä päästähän. Menihän joulu, holomu sai kinkkunsa ja Helevi oli moholos koko pyhät ja oli hiliaa. Se vissihin ei tykänny, ku holomu ja kissi saivat omat kalunsa. Holomulle lahiana oli oikia vasikan sääriluu ja kissille lihapullia. Helevin mielestä kissin pitääs olla navetas ja holomun koirankopis. Kersat ei piitannu mitää, riehuuvat ja tinttaalivat kalujensa kans eiväkkä syönehet sallaa eikä pernalootaa. Ne on joulutirsmuja, eikä se kuulu kellenkään tärille. Onneksi joulu on kerran vuores. Ny orotetahan hiihtolomaa ja hernesoppaa – ja Heleviä.
Hilima
Moholos = suutuksissa, mökötys
Holomu = suurehko koira
Tirsmu = ruokaansa valikoiva
Piili = linja-auto
Räkkyynen = kiukutteleva
Könnätä = istua (pitkään)
Töyttiä = töniä
Sipaata = kuiskutella
Lähteä joukkohon = lähteä mukaan
Kalu = lelu
