Suomessa ulkomaalaiset ihmiskaupan uhrit tekevät pakkotyötä ravintoloissa, siivousfirmoissa, marjatiloilla, rakennustyömailla ja metsissä. Köyhistä maista saapuvia työntekijöitä riistetään järjestelmällisesti. Työehdot ovat mielivaltaiset. Poliitikot ja viranomaiset katsoivat pitkään ilmiötä sormiensa läpi. Palkitun tutkivan journalistin Paavo Teittisen Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus) kuvaa varjoyhteiskuntaa, joka Suomeen on muodostunut päättäjien silmien alla.
Paavo Teittinen. Kuva: Liisa Valonen
Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus) näyttää, miten lakimme ja käytäntömme ovat mahdollistaneet ulkomaisen työvoiman systemaattisen riiston. Paavo Teittisen hätkähdyttävä teos purkaa osiin oikeusvaltiolle kiusallisen ilmiön: meidän elintasoamme – edullisia lounaita, koulujen siisteyttä, kotien rakentamista – ylläpitää suuri joukko hyväksikäytettyjä ihmisiä.
Kirja paljastaa esimerkiksi:
- Miten Venäjän hyökkäyssodan myötä veljeskansaksi muuttuneita ukrainalaisia on kohdeltu Suomessa ala-arvoisesti etenkin maataloudessa ja rakennusalalla. Ukrainalaisia sotapakolaisia on riistetty laajamittaisesti niin Järvisydän-kylpylähotellissa kuin yhdellä Suomen suurimmista omenatiloista Ahvenanmaalla.
- Kuinka perheyritys SOL Palveluissa on vuosien ajan pyörinyt järjestelmällinen rikollinen kynnysrahaoperaatio.
- Miten nepalilaisissa ravintoloissa esiintyvä ihmiskauppa jatkuu edelleen.
- Miten ulkomaisen työvoiman riisto on ollut metsäjätti Stora Enson työmaalla laajaa. Alihankkija, jonka ukrainalainen työntekijä kuoli tapaturmassa, oli saanut toistuvia huomautuksia laiminlyönneistä.
”Kirjoittaessani ihmiskauppailmiöstä olen hahmottanut, miten suomalaisen yhteiskunnan instituutiot ovat usein ylläpitäneet tai mahdollistaneet sitä. Olen nähnyt, miten absurdilla tavalla oikeusjärjestelmämme saattaa hyväksikäytön uhreja kohdella”, Teittinen kirjoittaa kirjassaan.
”Kun rikosepäilyjä ei tutkita tai ne jätetään vanhentumaan, kun työnantaja pelottelee todistajat hiljaisiksi ja ainoa seuraus rikosilmoituksesta voi olla uhrin karkottaminen, saavat ihmiskauppiaat jatkaa kannattavaa liiketoimintaansa. Tämä kirja kertoo oikeusvaltiomme sokeista pisteistä, suomalaisille näkymättömistä todellisuuksista ja siitä, miten kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä.”
Paavo Teittinen on palkittu tutkiva toimittaja Helsingin Sanomissa. Hänen matkansa modernin orjuuden tutkimiseen Suomessa käynnistyi yhdestä puhelinsoitosta, joka liittyi ihmiskauppaan nepalilaisissa ravintoloissa.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus)
Ilmestyy painettuna kirjana 29.9. sekä e- ja äänikirjana 1.10., lukija: Juhani Rajalin.
