Jorma Hautalan kädenjälki lumoaa hienossa näyttelyssä ja kattavassa taidekirjassa.
Jorma Hautala (s. 1941) on taidekenttämme elävä klassikko, jonka maalaukset ovat hivelevän rauhoittavia. Harmonisessa levollisuudessaan ne voisivat olla ikäviä, kerralla katsottuja. Näin ei kuitenkaan ole. Sisäinen jännite saa teokset elämään, ne väreilevät ja soivat. Niissä on draamaa ja kerroksellisuutta, jotka imaisevat katsojan vuoropuheluun, osaksi maalauksen merkitsemää tilaa.
Jorma Hautala ja Laitakaupungin valot. Kuva: Kari Hakli
Nyt on tarjolla hieno kattaus koloristisen konkretistimme tähänastisesta tuotannosta. Galerie Anhava esittelee Jorma Hautalan uusimpia töitä maaliskuun 9. päivään saakka Sanomatalossa. ”Nyt esitettävässä näyttelyssä ”Lauluja ja muita aiheita” teokset ovat selvästi Jorma Hautalan: näkee kenen päästä, sydämestä ja kädestä ne ovat lähteneet. Toisaalta niissä on uusia, ennennäkemättömiä aihelmia, viritelmiä – uutta potkua”, kirjoittaa galleristi Ilona Anhava näyttelyesitteessä.
Jussi Tiaisen Parvs-kustantamo jatkaa kulttuuritekojensa sarjaa. Laadukkaassa, kolmikielisessä taidekirjassa Jorma Hautalan monipuolista tuotantoa – taidetta, graafista suunnittelua ja arkkitehtuurin värisuunnittelua – valottavat Otso Kantokorpi, Markku Valkonen, Tapio Vapaasalo, Pentti Kareoja ja taiteilija itse.
Kantokorpi muistelee artikkelissaan muuatta näyttelymatkaa Hautalan seurassa. Uteliasta taiteilijaa oli vaikea saada ajoissa määränpäähän, koska hän alinomaa pysähteli tarkkailemaan ympäristön visuaalista ilmettä: ”Katso tuotakin räystäslinjaa … mikä dramaattinen rytmi!”.
Hautalan kokonaisvaltainen taidekäsitys kumpuaa Bauhausin demokraattisesta perinteestä ja Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisen johtajan Kaj Franckin ajatusmaailmasta. ”Hänen yleisen sommittelun tunneillaan oli lupa unelmoida mutta oli myös vastattava seuraamuksista”, kirjoittaa Tapio Vapaasalo artikkelissaan. Oppi meni perille, ja Hautalan tinkimätön kädenjälki näkyy lukemattomissa tunnuksissa, julisteissa, kirjoissa ja julkaisuissa.
Maalaamisen ja graafisen suunnittelun ohella Hautala on myös tehnyt paljon yhteistyötä arkkitehtien kanssa. Monet värisuunnittelun alustavat toimeksiannot lienee sovittu kapakan pöydän ääressä. ”Mutta ne ovat poikkeuksetta johtaneet lähtökohdan jalostumiseen”, toteaa Pentti Kareoja.
Hyvä esimerkki tästä on arkkitehti Juhani Pallasmaan ja Hautalan yhdessä suunnittelema Aleksin piha Helsingin ydinkeskustassa. Suunnittelussa tavoiteltiin ”äänetöntä performanssia”. Tavoite ylitettiin; sisäpihan värit ja muodot luovat omaperäisen, lumotun maailman, kuin harmonisen keitaan Aleksanterinkadun harmaanräikeän hälinän katveeseen.
Tärkeintä Hautalalle on kuitenkin maalaaminen. Ja oleellista siinä on tekotavan henkilökohtaisuus ja fyysisyys. Taiteilijan liikkeet hänen työskennellessään synnyttävät teokseen eräänlaisen koreografian. Näin energia siirtyy taiteilijan kosketuksen ja liikkeen välityksellä katsojan aistittavaksi.
Annetaan mestarin itse kertoa: ”Vaikka maalaustaide toimii vain näkemisen ehdoilla, on juuri maalaustaide herättänyt itselleni voimakkaimmat analogiat muiden aistikokemusten kanssa. Tämä vaikutus on synnyttänyt halun välittää teoksissa myös tuntemuksia, jotka kuuluvat vahvasti tunto- tai kuuloaistin tai lämpötilakokemusten piiriin”.
Tästä on hyvä jatkaa: ”Hyvällä maalauksella on tilauksensa, sen avulla voimme kurottautua menneisyyteen, elää nykyhetkeä ja seuraavaksi siirtää katseemme tulevaisuuteen – maalaus vie mennessään”.
Jorma Hautala: Lauluja ja muita aiheita 9.3.2014 asti”Mikä dramaattinen rytmi!”
Galerie Anhava
Mannerheiminaukio 3, Helsinki 00100
http://www.anhava.com
Jorma Hautala – Maalaustaidetta, Taidegrafiikkaa, Arkkitehtuurin värisuunnittelua, Graafista suunnittelua. Parvs publishing. 166 s.
