Marja Björkin romaani Poika on kertomus ihmisestä, joka on syntynyt väärään kehoon.
- Minun oli pakko kirjoittaa tämä romaani. Se perustuu oman poikani kokemuksiin, vaikkei autofiktiota olekaan, tunnustaa Marja Björk kauniin kotinsa keittiönpöydän ääressä Hakaniemessä. - Kirjoitin Poikaa (Like) vuoden verran 12 tuntia päivässä viime vuonna ilmestyneen Prole-romaanini jälkeen. Lomaa pidin vain muutaman viikon.
- Teoksen nimen keksi kirjailija Sami Hilvo, joka puolestaan on käsitellyt isoisänsä homoseksuaalisuutta romaanissaan Viinakortti (Tammi). Keskustelimme näistä sukuakin koskettavista vaikeista aiheista nelisen vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla, ja Sami risti kirjani ennen kuin sanaakaan siitä oli paperilla: ”Se on Poika.”
Kertomuksen Marion, lempinimeltään Makke, syntyy tytön kehoon, mutta on alusta asti identiteetiltään poika. Levolle lasken luojani -iltarukoukseen pikkutyttö Marion lisää toiveen, että hänelle yön aikana kasvaisi pippeli. Anna-nukkeen hän ei koske sormenpäälläänkään eikä suostu pukeutumaan hameeseen.
Marja Björk ja Anni-nukke, joka ei Marionille kelvannut. Kuva: Anni Kotkamaa.
- Vanhemmuuden kannalta tilanne on vaikea. Kaikki luokittelumme perustuvat biologiseen jakoon: mies/nainen, nuori/vanha, vapaa/parisuhteessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä muutenhan meitä ei ihmiskuntana olisi. On silti asioita, jotka menevät yli luokitusten ja ymmärryksen. Joskus pääsisi varmaan helpommalla, jollei kaikkea yrittäisikään ymmärtää, Björk huokaa.
Hän antaa kirjassaan Marionin kertoa tarinaansa omalla karhealla kielellään, joka kehittyy analyyttisemmäksi sitä mukaa kun poikatyttö kasvaa. Edessä on ymmärtämisen ja ei-ymmärtämisen vuoristorata: "Yhtenä hetkenä äiti tajusi minua, seuraavassa hetkessä se pisti minut vaikeaan ja noloon tilanteeseen. Äiti näki ja ymmärsi ja hetken päästä se oli tyhmä ja tunteeton."
Mekkoon pakottaminen oli äidiltä kohtalokas virhe. Nuoren ihmisen ahdistus ja masennus voivat johtaa peruuttamattomiin seurauksiin. Murrosiässä jokainen kokee olevansa erilainen. Marionin tapauksessa ongelmat nousevat toiseen potenssiin. "Minä olin kokonaan väärä. Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin juttu oli mennyt vitusti pieleen."
Kirjailija tarkastelee ihmisiään myös humoristisessa valossa. Vaikka tilanne on läheisillekin vaikea ja raskas, hymyilyä joissain tilanteissa - ainakaan jälkikäteen - ei voi välttää. Yhteentörmäyksiä vallitsevan normiston kanssa kun syntyy alinomaa. Kerrankin Marion ja tyttöystävä Jenni ovat hankkineet Flemarin pornokaupasta dildon, jota on päästävä heti kokeilemaan. Valitettavasti mummo on jätetty laittamaan ruokaa ja vahtimaan, ettei nuoriso päädy lopullisesti hunningolle.
"Lespoiletteko te täällä? Taidatte lespoilla. Verhot ovat alhaalla ja peitto korvilla. Kaalikääryleet uunissa. Minä soitan äidillenne. Lähtevät etelään ja pennut oman onnensa nojassa. Nyt housut jalkaan ja molemmat ulos! Lespoilu loppui tähän."
Tuttavien kehotus: "Tolle pitäis tehdä jotain", saa äidin epätoivoiseksi. Niin, mutta mitä? - Siihen en saanut minäkään vastausta, Marja Björk hymähtää.
Tisseistä tulee Marionille painajainen, kun ne alkavat nostaa päätään. Ja kun rinnan ympärille kierretty ideaaliside ei niitä enää riitä peittämään, tilalle on käärittävä myrkyllistä ilmastointiteippiä, jotta ne litistyisivät näkymättömiksi. Se sattuu.
Vihdoin äiti tajuaa mistä on kyse, kun hän googlaa netistä oikeat sivut. Marion on transsukupuolinen, identiteetiltään mies vaikka onkin syntynyt naisen kehoon.
- Transsukupuolisia henkilöitä kutsutaan virheellisesti transseksuaaleiksi, sillä kyse ei ole seksuaalisuudesta vaan eksistenssistä. Transsukupuoliset voivat seksuaalisesti olla heteroita, homoja tai biseksuaaleja. Transvestismi puolestaan on sisäinen tarve eläytyä vastakkaisen sukupuolen rooliin ilman halua vaihtaa sukupuolta, Björk selventää käsitteitä, jotka monelta menevät sekaisin.
Netistä löytyy ensiapua myös tissiongelmaan. Makke hylkää ilmastointiteipit ja tilaa sitä kautta binderit. Mutta ruokahalu kasvaa, rinnoista voi päästä eroon ihan kokonaankin, ne voi leikata. Molemmista otetaan pois 300 grammaa. Ei se sen kummempi operaatio ole kuin puolen litran implanttien asennus, käänteinen toimenpide vain.
Näin alkaa Makken matka tavalliseksi jätkäksi. Edessä on kuitenkin pitkä taival. Sukupuolenkorjaus leikkauksineen kestää ainakin kolme vuotta, sillä jonot ovat pitkiä. ”Olin odottanut yhdeksäntoista vuotta. Kolme vuotta ei tuntuisi missään”, tuumaa Makke euforisena.
Läheisetkin joutuvat henkisesti pitkälle matkalle. Ensin totuus Makken identiteetistä on tunnistettava, sen jälkeen ymmärrettävä tai ainakin yritettävä ymmärtää. Hyväksymiseen on tämän jälkeen vielä pitkä matka. Mutta tukea ei voi antaa, jollei koko prosessia käy läpi.
- Sukulaiset olivat kimpussani, ja ydinkysymys, entä jos hän vuosien päästä katuu? piinasi hetken minuakin, vaikka olin varma siitä, että hän on mies. Eikä kadu.
Poika on vetävästi kirjoitettu romaani. Makken - ja koko perheen - kasvukertomus. Sen voi lukea puhtaana kaunokirjana, mutta ainakin minulle se samalla jakoi uutta tietoa ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan.
Vihdoin Makke on saanut haluamansa. Alkaa se tavallinen tarina: "Olen perusmies. Sonja ja minä mennään pian kihloihin. Sonja on tosinainen."
Ympyrä sulkeutuu, kun perusmies toteaa: "En ymmärrä, miten joku mies voi haluta naiseksi. Minun jos jonkun pitäisi ymmärtää, mutta en ymmärrä. Tietenkin olen suvaitsevainen, mutta en ymmärrä."
Marja Björk: Poika (Like, 2013).
Marja Björk. Poika. Kansi. Kuva: Like.
