Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 08.06.2023

Mäntän kuvataideviikoilla näkyy ja tuntuu intohimo taiteeseen

Puun takaa XXVII Mäntän kuvataideviikoilla tunnepuhegeneraattori murisee totuuksia ja ennustuksia, keraaminen vesiliukumäki solisee kutsuvasti ja kymmenmetrinen puinen moottoroitu veistos keinahtelee aaltojen lailla.

 

Kuvassa ovat kaikki kuvataideviikkojen taiteilijat ylhäältä päin kuvattuna.  Heistä osa vilkuttaa.

Kuvataideviikkojen taitelijat. Kuva: Reccu Lehtonen

 

Kiipeilyseinä, jonka värikkäiden tarttuma-anturoiden lähtökohtana ovat sotien jättämät jäljet kaupunkikuvassa. Alastomuutta, kesän valoa ja ihmiskehon ihanuutta akvarellitekniikalla, mutta suuressa mittakaavassa. Videoteos, jossa pohditaan, ovatko merimetsot laulun arvoisia.

Yllätyksellisyys, kehollisuus ja tarinallisuus ovat vahvasti läsnä tämän vuoden teoksissa. Esillä on maalauksia, liikkuvaa kuvaa, keramiikkaa,tussipiirustuksia ja installaatioita. Kuraattorit Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus ovat kutsuneet mukaan 36 taiteilijaa/taiteilijaryhmää, yhteensä 44 tekijää. Suurin osa heistä osallistuu Kuvataideviikoille ensimmäistä kertaa. Mukana on myös pitkän linjan tekijöitä, kuten Sari Palosaari ja Ars Fennica -palkittu Kari Vehosalo.

– Intohimo taiteen tekemiseen vetää meitä puoleensa, ja uskommekin, että sen voi aistia ensi kesän näyttelyn teoksista.

– Suurin osa teoksista on uusia ja tätä näyttelyä varten tehtyjä. On jännä huomata, miten ne toimivat suuressa tilassa, Suoniemi ja Ala-Maunus kertovat.

Tarinallisuus tulee esiin paitsi teoksissa itsessään myös niiden välisissä yhteyksissä. Esimerkkinä tästä on Pavel Rottsin kiipeilyseinä Pekilon sisäänkäynnin edustalla. Sen tarttuma-anturat ovat värikkäitä ja iloisen näköisiä, mutta niiden lähtökohta on toisen maailmansodan aikaisissa pommitusjäljissä, jotka näkyvät yhä Helsingin kaupunkikuvassa.

 

Kuvassa on huone, jossa on naisolentoja, joista yksiturkoosin värisellä peitolla sängyssä. Vihreällä matolla on iso skorpioni, jolla on naisen pää. Tuolilla on naishahmo, jolla on pitkä vihreä kapeneva häntä. Huone on koristeellinen.

Emma Ainala, Creaturing Boudoir, 2023. Kuva: Johannes Ekholm

 

Climbing a Memory -teoksessa pohditaan kollektiivista muistia, identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Teos on saanut uusia merkityksiä Venäjän hyökkäyssodan myötä. Sasha Rottsin installaatio Puolikas huone neljännen kerroksen nurkassa tuo esiin toisen näkökulman lähimenneisyyteen. Kyseessä on muistikuva taiteilijan lapsuudesta Neuvostoliitossa perestroikan aikaan, jolloin omaksi tilaksi muodostui vanhempien huoneesta erotettu huoneen puolikas.

Ykköskerroksen sisäänkäynnin luona tulijaa tervehtii Elina Nissisen ja Max Hannuksen keraaminen veistos boddcast della verità, joka kertoo kysyjälle totuuksia. Sen ääni tuo mieleen hengityksen. Eräänlaisesta
totuuden etsimisestä on kyse myös Emma Ainalan maalauksissa. Ne ovat surrealistisia tunteiden, värien ja yksityiskohtien vyöryjä, joiden taustalla on myös tummia sävyjä.

Pekilon ykköskerroksen salin teokset liittyvät luontoon, kuten metsään. Piia Hiltusen jättikokoinen hyttynen, pronssinen Heavy Weather imee ajatuksia lasipalloista. Veistos rinnastuu hienosti salia hallitsevaan
Aleksi Martikaisen yli kymmenen metriä pitkään puiseen veistokseen. Aihe luonnosta on moottoroitu veistos, jonka liike muistuttaa hitaasti aaltoilevaa vedenpintaa tai jättiläismäisen hyönteisen liikettä sen pinnalla.

– Puinen veistos tuo mieleen tukkien uiton ja puun osana metsäteollisuuden historiaa. Teoksessa puu on palautettu luontoon, osaksi vettä, kuraattorit pohtivat.

Tänä vuonna Kuvataideviikoilla on esillä runsaasti maalauksia.

– Olemme molemmat kuvataiteilijoita ja maalaus on meille rakasta, kuraattorit kertovat.

Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus ovat kokeneet Kuvataideviikkojen kuraattoreina toimimisen valtavan innostavana ja merkittävänä tehtävänä.

– Meillä molemmilla on pitkä historia Kuvataideviikkojen kanssa. Olemme olleet täällä näyttelyvieraina, taiteilijoina ja nyt kuraattoreina.

Näyttelykeskus Pekilon ohella taideteoksia on myös Taavetinsaaressa ja Mäntän urheilukeskuksen alueella. Taavetinsaaressa on Mariam Falailehin paikkasidonnainen teos ja sen paviljongissa Ida Palojärven hätkähdyttävä tilateos. J.P Köykän, Peetu Liesisen ja Kim Somervuoren suuri seinämaalaus World Keeps on Spinning in to the Future löytyy Skeitti- ja pumptrack-radalta Mäntän urheilukeskuksesta.

Ensimmäisistä Mäntän kuvataideviikoista on tänä vuonna tullut kuluneeksi 30 vuotta. Siitä on kasvanut arvostettu, Suomen laajin nykytaiteen katselmus, joka on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla. XXVII Mäntän kuvataideviikot on avoinna joka päivä 11.6. – 31.8.2023.

Taiteilijat

Emma Ainala
Pasi Autio & Saku Koistinen
Jesse Avdeikov
Risto-Pekka Blom
Jan Eerala & Laura Naukkarinen & Ulla Taipale + Chorus Sinensis
-työryhmä
Mariam Falaileh
Seppo Fränti
Terhi Heino
Venla Helenius
Jenni Hiltunen
Piia Hiltunen
Hinni Huttunen
Hanna Hyy
Hanna Kanto
Veera Kulju
Raakel Kuukka
Antti Kytömäki
J.P Köykkä & Peetu Liesinen & Kim Somervuori
Linda ja Aura
Ninni Luhtasaari
Aleksi Martikainen
Rusto Myllylahti
Elina Nissinen & Max Hannus
Anneli Nygren
Ida Palojärvi
Sari Palosaari
Tuukka Peltonen
Eeva Peura
Iiri Poteri
Raisa Raekallio & Misha del Val
Sirkku Rosi
Pavel Rotts
Sasha Rotts
Maria Stereo
Kari Vehosalo
Yeboyah