Tomi Kontion Kuviot tähdistä, kengät maailmasta -teos kokoaa yhteen hänen vastustamattomat runonsa kahdenkymmenen vuoden ajalta.
Tomi Kontio aloitti runoilijantaipaleensa vuonna 1993 palkitulla kokoelmalla Tanssisa litaivaan alla (Tammi). Sitä seurasivat samalta kustantajalta Lukinkehrä (1996) ja Taivaan latvassa (1998). Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Vaaksan päässä taivaasta polkaisi käyntiin Teos-kustantamon, jonka ensimmäinen kirja kokoelma oli.
Näitä seurasivat Delta(2008) ja Ilman nimeä olisit valoa vuonna 2011. Tämän kuudennen kokoelman jälkeen oli aika vilkaista taaksepäin ja runoilija suostui kokoamaan samaan niteeseen tähänastiset runonsa kaksikymmenvuotisen uransa kunniaksi. julkaistiin Teoksen kymmenvuotisjuhlassa tammikuussa.
Runoilija Tomi Kontio. Kuva: Kari Hakli
Kokoelma sisältää myös Kontion nuortenrunoja, jotka on aikaisemmin julkasitu kokoelmassa Runo vieköön (toim. Kari Levola, Tammi 2009) ja Lauri Lyyra: Lyyran harhautukset (WSOYpro, 2011). Runo ”Suudelma” kertoo suorasukaisesti, mistä nuoressa rakkaudessa on kyse: ”Metron hissillä / ajettiin ylös ja alas. / Halpa parfyymi tuoksui / ja kusi. / Kuin elämä pienoiskoossa / ja päälle sun huulet, ja pusi”.
Kuviot tähdistä, kengät maailmasta -niteen esipuheessa ”Arjen muodonmuutos – jokunen huomio Tomi Kontion runokuvista” Jukka Koskelainen avaa elävästi Kontion runoilijantaivalta ja runojen alkemiaa. Hänen mukaansa Kontion säkeiden perustekijät ovat metafora, äänne ja rytmi. Niillä avataan portit ”sisäisen näyn valtakuntaan, missä ulkoiset tapahtumat saavat vastineensa sisäisestä maailmasta”.
Esimerkiksi runon ”Venus” avainsanat ovat hänelle: ”mitään ajattelematta annoin haukan / lentää lävitseni kuin raudasta taotun / nuolen, historian, ajan, kaikki vedet, virtaavat”. Säkeissä kuvataan sisäistä tapahtumista, kokemuspiirin laajenemista, alitajuista sfääriä, jota juuri runous parhaiten kykenee luotaamaan.
Kontion runot ylittävät kaiken kuviteltavissa olevan, tuhannet vuodet ja galaksien etäisyydet helposti tuosta vain, mutta pysähtyvät äkisti kahden ihmisen välisen ylittämättömän kuilun äärelle. Tämä hänen runoissaan juuri kiehtoo, universaalin ja pienen, yksityisen kietoutuminen saumatta toisiinsa. Rinnastukset, joka räjäyttävät tajunnan, pysäyttävät katsomaan tarkemmin, herkemmin aistein.
”Sanotaan, että elämme suurten mullistusten aikaa. / En välitä siitä. Minulla ei ole / enää pronomineja, joilla voisin erottaa / maailman itsestäni tai itseni sinusta.”
Tietoisuus runoilijan työstä on läsnä runojen taustalla: ”Miten raskas on tämä kynä, / miten raskas käteni historia, / kun se kertoo sinusta, / etsii sinua, on sinua / ilman”. Rakkaus, sen synty ja kuolema, ovat maamerkkejä mustilla riveillä, runoilijan polulla. ”Sinun on luettava, kirjoitettava ja taas luettava, / sinun on kasvettava huoneeksesi, / että kun suutelemme / luovutat minulle sanatta omasi.”
Tomi Kontio osaa myös riemastuttaa sanaleikeillään, mielikuvillaan ja useampimerkityksellisillä sanoillaan. Verho puree valolta hännän, hampainen piano kaluaa sormijuuria, alakuloisella asvaltilla on purukumisilmät, huone kasvaa kynttilän jyvästä. Ja valo horjahtaa kuin vahingossa verhojen raosta ja koskettaa pöydän kulmaa. Näin tuttu maailma saa uudet ääriviivat.
Runoissa on paljon alakuloa, epäilystä, surua ja kuolemaa. Mutta myös iloa, riehaa. ”Juuri tällaisina päivinä, / näinä vankan elämän päivinä, / kun aurinko on valtava sali” on juhlan aika, niinpä tehdään kuten runossa ”Tanssikaamme” kehotetaan: ”ottakaamme kuviot tähdistä, kengät maailmasta, vaskikengät ja / aurinkosoljet, ja avaruus, / loputon avaruus askeltemme alle”.
Teos julkaisi juhlansa kunniaksi myös vihkosen Teos – kymmenen vuotta, jossa kustantamon kirjailijat kertovat mielikirjoistaan. Näin Tarja Roinila kokee heimolaisuutta Mikko Rimmisen Hippa-romaanin kanssa: ”Se on taikakalu, joka avaa maailman, se on pesä jossa voin asua niin kuin omassa kielessä asutaan. Luen, olen kotona, kaikki merkitsee. Mikä lohtu”. Samaa voi sanoa Tomi Kontion hienosta kokoelmasta.
Tomi Kontio: Kuviot tähdistä, kengät maailmasta – Runot 1993–2011. Teos. 414 s.
Tomi Kontio, Kuviot tähdistä. Teos
