Bazar Kustannus Oy on julkaissut mielenkiintoisen teoksen, joka kertoo Leningradin piirityksen 900 päivästä.
Venäjän valtionarkistosta löydetty Lena Muhinan Piirityspäiväkirja julkaistiin suomeksi 27.1.2014. Julkistaminen tapahtui päivänä, jolloin Leningradin piirityksen loppumisesta oli kulunut 70 vuotta.
Lena Muhina oli jo 16-vuotias avarakatseinen tyttö, kun hän aloitti päiväkirjansa pitämisen toukokuussa 1941. Päiväkirjaa hän piti aina 25.5.1942 saakka. Jokaiselta päivältä hän ei kuitenkaan kirjoittanut, vaan kirjasi tärkeimmäksi näkemiään ajatuksia sekä tapahtumia.
Päiväkirjan alkusivuilla hän tuo esille omia tuntojaan koulumaailmasta, kavereista ja rakkaudesta tai paremminkin ensi ihastuksesta. Vastakaikua hän ei kuitenkaan pojalta saanut, ja rakkaus olikin enemmän platonista.
Saksalaisten käynnistämä operaatio Barbarossa – hyökkäys Venäjälle – 22.6.1941 aiheutti suurta tyrmistystä. Jo päiväkirjan ensisivulla 22.9., Muhina kirjoittaa ”ettei jaksa tällä hetkellä lainkaan uskoa, ettei Leningrad antaudu”. Saksalaisten hyökkäys koettiin tavallisten kansalaisten piirissä äärimmäisen vihamielisenä hyökkäyksenä, ja neuvostopropaganda ruokki hyvin kansalaisten mielipiteitä. Joka aamuinen ”Kansainvälinen” piristi aatteen kyllästämiä kansalaisia pommitusten keskellä. Stalinin vainoharhaisuus ja asioiden vääristely ei yltänyt kansalaisten keskelle, vaan johtajaan uskottiin sokeasti.
Saksalaisten pommitusten ja tykkitulen kiihtyessä äärimmilleen alkoivat kansalaiset kärsiä ruoan puutteesta jo elokuussa 1941. Elokuun lopussa Muhina sai järkyttävän viestin äitinsä kuolemasta.
Lukijalle on epäselvää, kuoliko hänen biologinen äitinsä, koska hiukan myöhemmin hän kirjoittaa jälleen äidistään. Kirjan lopussa on kuitenkin selvitys Muhinan myöhemmistä vaiheista sodan loppumisen jälkeen ja venäläiset tutkijat saivat selville, että Muhinalla oli myös kasvatusäiti.
Keskeiseksi osaksi Piirityspäiväkirjassa nousee ruoka. Joka päivä on laskettava, mistä ruokaa saa, sillä pieni korttiannos ei riitä mihinkään. Ollessaan työvelvollisena ruokaa on hieman enemmän, mutta palatessaan takasin Leningradiin annokset pienevät jälleen. Nälkä, pommitukset ja pakkanen ovat ajaneet ihmiset ennen näkemättömiin tekoihin. Kaikki vähänkin syötäväksi kelpaava käytetään hyväksi. Lemmikkieläimet syötiin ensimmäisenä ja eläintarhan asukitkin laitettiin lihoiksi. Kaameinta oli, että myös kannibalismia esiintyi.
On laskettu, että lähes miljoona ihmistä menetti henkensä piiritysaikana 1941 -1944. Syksystä 1941 kevääseen 1942 oli piirityksen kovinta aikaa - juuri tuon ajan Muhina asui Leningradissa – joten hän oli ”nälän ytimisessä”. Kaupunkiin pudotettiin kymmeniä tuhansia pommeja ja eniten kärsivät kaupungin eteläosan asukkaat.
Stalin ei antanut lupaa kaupungin siviilien evakuointiin, vaikka siihen olisi ollut kova tarve. Alussa vain pikkulapsille myönnettiin lupa siirtyä turvallisemmille seuduille. Vasta kevätalvella 1942 saatiin lupa laajamittaiseen evakuointiin. Laatokan jäätyessä kunnolla otettiin käyttöön 160 kilometrin mittainen jäätie – Elämän tie – jota kautta saatiin myös avustustarvikkeita kaupunkiin. Jäätielle menehtyi kuitenkin suuri määrä neuvostokansalaisia, sillä ilmatila oli lähes täysin saksalaisten hallinnassa ja pommitukset olivat ankaria.
1942 kesän jälkeen varustauduttiin jälleen ankaraan talveen, mutta talvesta 1943 selvittiin paremmin. Kesän aikana oli saatu varastoitua ruokaakin ja tärkeän avun muodostivat liittoutuneiden avustuskuljetukset niin ruoka- kuin asepuolellekin. Suomen asemalle saapui ensimmäinen elintarvikeavustusjuna 1943 ja rata saatiin pidettyä auki koko loppusodan ajan huolimatta kovista pommituksista.
Leningradissa oli piirityksen alussa peräti 2,5 miljoonaa asukasta, mutta lopussa enää 600 000.
Puna-armeijan suurhyökkäys tammikuussa 1944 mursi saksalaisten piiritysrenkaan lopullisesti ja hyökkäys jatkui vauhdilla aina Berliiniin saakka.
Leningrad on saanut sankarikaupungin arvonimen, sillä se oli ainut piiritetty kaupunki toisessa maailmansodassa, joka ei antautunut.
Leningradissa sijaitsee kaupungin piirityksen ja puolustuksen museo, jossa on nähtävinä valokuvia, esineitä ja runsaasti erilaisia piirityspäiväkirjoja vuosilta 1941 – 1944. Mielenkiintoista on, että nämä päiväkirjat – kuten Muhinankin - ovat suorasukaisuudessaan rohkeita aikansa päiväkirjamerkintöjä. Pelkona oli alituisesti NKVD:n urkkijat. Päiväkirjoja pidettiinkin salassa, sillä kiinnijäämisen seurauksena olisi ollut vähintään pitkä vankilatuomio tai kuolemantuomio. Muhinakaan ei eläessään koskaan kertonut piiritysajastaan.
Lena Muhinan Piirityspäiväkirja on herkkää luettavaa, sillä nuoruus oli yhtä selviytymistaistelua ja ilonpilkahduksia elämässä ei paljon ollut. Päiväkirjan luettuaan lukija varmasti miettii, millainen kestokyky piiritetyillä ihmisillä oli ja kuinka he selviytyivät elämässään jatkossa.
Neuvostoliittolaiset tutkijat saivat kovan työn tuloksena selville Muhinan elämän jatkovuodet, joista on kirjan lopussa erinomainen selvitys. Kiitoksen ansaitsevat myös kommentit kirjan lopussa, joissa selvitetään eri käsitteitä.
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja (Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi), suom. Pauli Tapio. Bazar 291 s. 2014.
Piirityspäiväkirja on Venäjän valtionarkistosta löydetty nuoren tytön päiväkirja vuosilta 1941–42. Kirjan on suomentanut Pauli Tapio.
16-vuotias Lena Muhina (s. 1924) aloitti päiväkirjansa kirjoittamisen vain muutama kuukausi ennen kuin Saksa piiritti Leningradin syyskuussa 1941. Kaupungin piiritys jatkui lähes 900 päivää, jonka aikana pommituksiin ja nälkään kuoli arviolta miljoona siviiliä. Päiväkirjan kirjoittamisesta tuli Lenalle keino selvitä sodan kauheuksista. Hän kirjoittaa päiväkirjassaan omasta koulutytön arjestaan, ihastuksistaan ja läheisistään, ja samaan aikaan tekee tarkkanäköisiä havaintoja niin sotatoimista kaduilla ja kaupungin yllä kuin siitä, miten nälkä ja puute vaikuttivat kaupungin asukkaisiin.
Päiväkirja päättyy 25.5.1942 Lenan odottaessa evakuointia. Hän selviytyi Leningradin piirityksestä. Lena kuoli 66-vuotiaana Moskovassa vuonna 1991. Esipuheen teokseen on kirjoittanut Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, professori Markku Kangaspuro.
Piirityspäiväkirjan (Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi) loppuun on lisätty päiväkirjaa tutkineiden Valentin Kovaltšukin, Aleksandr Rupasovin ja Aleksandr Tšistikovin kirjoittamat loppusanat. He kertovat Lena Muhinan vaiheiden tutkimisesta ja siitä, kuinka Lenalle lopulta kävi. Kirjan lopussa on myös päiväkirjassa mainittuja historiallisia yksityiskohtia täydentäviä kommentteja.
Leena Muhina, Piirityspäiväkirja. Kansi. Bazar Kustannus Oy
