Suomalaisen runon ja proosan uudistajan Lauri Viidan 100-vuotisjuhlavuotta vietetään 2016.
SKS ja WSOY juhlistavat kirjailijan merkkivuotta järjestämällä 14.1.2016 seminaarin ”100-vuotias Lauri Viita: uudet runot tulevat”. Seminaarissa julkistetaan Viidan runojen antologia ”Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta”.
Lauri Viita, Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta. WSOY
”Betonimyllärin”, ”Alfhildin”, Kukunorin, Moreenin ja Onni-sikermän luoja Lauri Viita (1916–1965) kuuluu sotienjälkeisen kirjallisuuden monitaitoisimpiin ja rakastetuimpiin runoilijoihin. Liikenneonnettomuus katkaisi Viidan kirjailijanuran ennenaikaisesti, mutta hänen tuotantonsa näyttää edelleen suuntaa sille, millaista suomen kieli luovimmillaan voi olla ja miten vahvuus ja herkkyys voidaan liittää yhteen. Juhlavuoden seminaarissa avataan näkökulmia Lauri Viitaan ajattelijana, runoilijana ja kirjeiden kirjoittajana.
Lauri Viidasta 1973 väitellyt Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori Yrjö Varpio valottaa tammikuun seminaarissa kirjailijaa suomen kielen uudistajana ja uudempaa Viitaa koskevaa tutkimusta. SKS:n toimituspäällikkö ja Lauri Viita -tutkija Sakari Katajamäki tarkastelee Viitaa rakkausaiheisten runojen kirjoittajana. Seminaarin päätteeksi Lauri Viidan poika Seppo Viita kertoo isästään kirjeiden kirjoittajana.
Lauri Viita Pispalassa. Kuva: historia.tampere.fi
100-vuotias Lauri Viita: uudet runot tulevat -seminaarissa 14.1.2016 julkaistavaan antologiaan Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta (WSOY 2016) on koottu runoja Lauri Viidan julkaistujen kokoelmien ulkopuolelta: Viidan suunnitteilla olleesta runokokoelmasta, kirjailijan kirjeistä sekä Aamulehden, Parnasson ja muiden lehtien palstoilta. Teos täydentää Viidan kirjailijakuvaa ensimmäisistä julkaistuista runoista alkaen ja antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan runoilmaisu olisi voinut kehittyä ilman kirjailijan ennenaikaista kuolemaa. Kokoelma kattaa laajan ja monipuolisen valikoiman nasevista runosatiireista myöhäiskauden modernistisiin runoihin. Tunnettu Onni-sikermä julkaistaan teoksessa alkuperäisessä, lyhentämättömässä asussaan. Antologia sisältää 55 runoa sekä 20-sivuisen kommentaariosan.
Sakari Katajamäki. Kuva: Gary Wornell
Ne runot, jotka jäivät -antologian toimittaja Sakari Katajamäki on aiemmin perehtynyt erityisesti Lauri Viidan 1960-luvun runouteen sekä Viidan Kukunor-runoelmaan. Juhlavuoden 2016 keväällä tarkastetaan hänen väitöskirjansa, jossa Lauri Viitaa tarkastellaan suhteessa Edward Learin, Lewis Carrollin ja Christian Morgensternin edustamaa niin sanottua nonsensekirjallisuuden traditiota vasten. Helsingin yliopistossa joulukuussa 2015 esitarkastetun yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjan otsikko on Kukunor. Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa. Väitöstilaisuus pidetään maaliskuussa 2016. Katajamäki työskentelee toimituspäällikkönä SKS:n tutkimusosastolla, jossa hän toimittaa kriittisiä editioita Aleksis Kiven tuotannosta.
Lauri Viidan tuotanto: Betonimylläri (runoja, 1947), Kukunor. Satu ihmislapsille (runoelma, 1949), Moreeni (romaani, 1950), Käppyräinen (runoja, 1954), Suutarikin, suuri viisas (runoja ja proosaa, 1961), Entäs sitten, Leevi (romaani, 1965), Kootut runot (1966), Ne runot, jotka jäivät. Runoja kokoelmien ulkopuolelta (2016).
