Eero Ojanen pohtii juuri ilmestyneessä teoksessaan Lapsen filosofia (Kirjapaja) lasta ja lapsen olemusta:
Mitä me lopulta tiedämme lapsesta ja mitä voisimme lapselta oppia? Miksi kaikkien kokemaan asiaan liittyy niin paljon arvoituksellisuutta? Mikä on lapsuuden paikka ja merkitys ihmisyydessä, ja onko se jollain tapaa jopa avain ihmisyyteen? Entä lapsen ja lapsuuden paikka yhteiskunnassa, kulttuurissa ja filosofiassa, kysyy Ojanen.
”Lapsuus on jatkuvaa kasvua ja uuden oppimista, mutta kasvaakseen ja oppiakseen lapsi tarvitsee turvaa ja jatkuvuutta. Koska lapsi todellakin on yhtä jatkuvaa muutosta, niin kasvulle on annettava myös sen rauha eikä sitä pidä pakottaa liiaksi”, Eero Ojanen toteaa.
Lapsi ja lapsuus ovat meille tuttuakin tutumpia ja silti täynnä arvoituksia. Lapsi tuntuu aluksi hyvin täsmälliseltä käsitteeltä, mutta onko se lopulta sitä. Lapsi on pieni ihminen, mutta aikuisetkin voivat olla maailman lapsia tai luonnonlapsia. Ainakin olemme kaikki oman aikamme lapsia.
Kirjailija Eero Ojanen. Kuva: Esko Jämsä.
Eero Ojanen on vapaa kirjoittaja ja filosofi. Hänen tuotantoonsa kuuluu sekä tietokirjoja että kuvitteellisia tekstejä. Hän on saanut työstään Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon 2009. Hänen uusimmat teoksensa ovat Koiran filosofia (2012) ja Järjen valossa – Elämänviisautta filosofiasta (2011).
Eero Ojanen, Lapsen filosofia. Kirjapaja
